Pirkanmaan freet

                 Suomen freelancer-yhdistys/Pirkanmaan freet

 

Suomen Journalistiliitto/Suomen freelance-journalistit ry/Pirkanmaan freet

pirkanmaanfreet.webs.com

Vuosikokous

Aika:  ma 26.3. kello 17

Paikka: Tampereen kaupungin pääkirjasto Metson kahvila

Asialista

1.      Kokouksen avaus

2.      Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

3.      Kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkistajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

4.      Kokouksen työjärjestys

5.      Toimintakertomus vuodelta 2017

6.      Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

7.      Toimintasuunnitelma vuodelle 2018

8.      Tulo- ja menoarvio vuodelle 2018

9.       Osaston puheenjohtaja,  neljä muuta varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä hallitukseen vuodelle 2018

10.  Osaston muut mahdollisesti tarvittavat toimihenkilöt (yhteistyö PJY:n kanssa)

11.  Muut esille tulevat asiat

12.  Kokouksen päättäminen

 Juha Aaltonen

0400 720 721

juha.aaltonen@pispala.net

Osasto tarjoaa pullakahvit. Tervetuloa!

 
 
o  o  o
 

Helteinen Orivesi esittäytyi
 
Hottia lähimatkailua kaupungissa ja luonnossa 
Pirkanmaan freet -osaston puheenjohtaja Juha Aaltonen otti yhteyttä Orivedelle ja sai 
kansalaisopiston rehtorin Pia-Maria Ahosen järjestämään kierrosta, jossa esittelijöinä 
toimivat myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Riitta Jakara sekä kaupunginjohtaja 
Juha Kuusisto (orivesi.fi). Perinteinen kesäretki tehtiin kesäkuun ensimmäisenä ja kunnon 
helteessä.
Pirkanmaan paras leipomo, reippaasti kasvanut ja toimitiloiltaan laajentunut Café
Herkkuhetki tarjosi aamupalan.  Johanna Luiro-Ojanen ja Jenni Saxholm (cafeherkkuhetki.fi)
kertoivat menestysreseptistään, johon kuuluvat laatu, laatu ja laatu mm. kermaan, voihin ja 
intohimoon sekoitettuina. Herkkuhetki toimii nykyään myös Mäntän Myllyrannassa.

Toimittajajoukko sai tuntumaa myös sekatavarakauppias Einari Auvisen talosta, joka 
oli mm. Mämmilä-sarjakuvan symboli ja nyt orivesiläisten hurmaava ja kodikas 
oma taitokeskus (taitokeskuspirkanmaa.fi)  täynnä ihailtavaa alkaen talon kaakeliuuneista 
maan eturivin ryijytaiteeseen tai Oriveden lasten teoksiin. 

Taidekeskus Purnu on tänä kesänä jo avoinna ryhmille ja kaikillekin 
kesäkuun loppupuolen myötä, upeat sivut löytyvät osoitteesta  
purnu.fi Tänä kesänä voi tutustua mm. siihen, miten Pia Sirén (piasiren.com) apunaan 
säätiötä johtava Mirja Tukiainen taikovat pressuista ja harjanvarsista vuoristoa! 
Sata vuotta Suomea ja puolet siitä Purnua on ensi vuoden teemana. Aimo Tukiainen 
kuten taiteilijaryhmänsä muutkin jäsenet täyttäisivät hekin ensi vuonna sata, jos eläisivät.
Pisimpään heistä eli Tuulikki Pietilä (1917–2009). 
 Syvemmälle Eräjärvelle päästiin taas lavatanssin aateliin kuuluvalla Rönnin lavalla
(ronninlava.com), josta kertova Jussi Valven kirja kuluu vielä monen 
mm. 70-luvun hyvin muistavan pirkanmaalaisen käsissä. 
Eräjärven urheilijoiden taikasana on talkoot. Lounaalla huomattiin, että yhdistystoiminnalla 
voi luoda muutaman kesätyöpaikankin kuten rönniläiset ovat ravintoloillaan aikaansaaneet.
Talkoilla on pärjätty jo piakkoin seitsemän vuosikymmentä. 
Itse lavalla näkyy Suomi-iskelmän sankareita ja sankarittaria studiokuvin ja ilmoituksin.
Teatteriakin siellä osataan ja palkitusti, Reijo Kahelin todisti
36-vuotiaan Eräjärven Työväen Näyttämön  Rönnin kesäteatterin (erajarventeatterit.fi) 
puolesta ja historiikin kera.
 Tänä kesänä esitetään Siltalan pehtooria tamperelaisen Jarmo Skönin ohjaamana, 
käsikirjoittajana Harald Selmer-Geethin lisäksi Arto Seppälä.
 
Vielä keskustan tuntumassa käväistiin Kivitorilla, jonka toimitusjohtaja
Tuomo Jokinen osaa selostaa, kuinka kansainvälistä kivikauppa nykyisin on. 
Liuskemestarit vievät työstettyä kiveä ainakin pohjoismaihin ja Viroon ja tuovat 
sitä esimerkiksi Norjasta ja Kiinastakin saakka. Kivilattiansa siivoamista voi helpottaa 
muutenkin kuin hartiavoimin, nimittäin hoitoaineilla, kävi ilmi.
Vaikka loppukesä olisi kuinka tahansa kylmä ja sateinen, Oriveden hehku ja 
lukueväät pitävät kaupungin mielessä lämpimänä.

 o   o   o 
 
 Käännä, kierrä, kallista

Valokuvaaja, valokuvakouluttaja Tiina Puputti  opasti keskiviikkona 11. toukokuuta 2016 valokuvattavan asennon merkityksestä ja siitä, miten ihmisiä kannattaa ohjata henkilökuvauksessa. Kuvan viesti on perusta mallin ohjaukselle.
Kävi ilmi, että kuvaajan on tiedettävä mitä tahtoo ja todellakin johdettava itse kuvaustilannetta, minkä  kuvattavakin hyvin ymmärtää, sillä tavoitteenahan on hyvä kuva.
 
Täällä voit tutustua Tiina Puputin työhön:
 
Tämä koulutustilaisuus oli yksi esimerkki siitä, että PJY:n ja friikkujen jäsenet voivat osallistua toistensa tilaisuuksiin ja mm. Rouhun mökin varauksiin. Lähiaikoina tapahtuu seuraavaa:
Su 15.5. kello 12 talkoot Rouhun mökillä
Viimeistellään mökki, piha ja sauna kuntoon ottamaan kesän lomailijat vastaan. Meno mökille kimppakyydeillä, joiden reitit ja aikataulut sovitaan lähtijöiden kesken. Talkootarjoiluun kuuluu ainakin keittoa ja makkaraa. Saunakamppeet mukaan! Ilmoittautumiset viimeistään keskiviikkona 11.5. pjy(at)pjy.fi tai 050 539 8996
 
To 19.5. kello 18 villivihannesretki Tohloppijärven maastoon
PJY tutustuu torstaina 19.5. pari tuntia villivihanneksiin ja niiden käyttöön retkeilemällä Tohloppijärven rannan metsissä ja joutomailla. Toimittaja, rikkaruohojen syöjä ja villivihanneskerääjä Tuija Lundelin opastaa.  Tapaamispaikka on Tohlopin Uuden rannan parkkipaikka, Pyydyspohjankatu 1,
Tampere. Bussilla 13 pääsee 400 metrin päähän, bussilla 85L 800 metrin.
Pukeudu säänmukaisesti.  Pieni sade ei peruuta retkeä.
Jos haluat kerätä kotiin kasveja, ota mukaan ilmava kassi tai kori, muovipussi ei sovi kasvien kotiinkuljetukseen. Saatavilla on paperipusseja kasvien keräämistä varten
 
Kesäkuu
 
 Oriveden kaupungin vieraiksi
Ke 1.6. Pirkanmaan freet järjestää retken Oriveden kaupunkiin. Ilm. pj. Juha Aaltonen, juha.aaltonen@pispala.net Lisätietoja myöhemmin.
 
18.6. kello 9 Kulttuuripiknik Mänttään
Vierailemme Mäntän kuvataideviikoilla, lounastamme Café Herkkuhetki Myllyrannassa ja käymme Serlachiuksen taidemuseon Gustafissa ja Göstassa.
Osallistumismaksut: PJY:n jäsen 25 euroa, yli 12- vuotias seuralainen 30 euroa ja alle 12-vuotias 15 euroa. Osallistumismaksulla saat bussikuljetuksen, opastetut kierrokset kuvataideviikoilla ja Göstässa sekä lounaan. Saat koko päivän retken tavallisen Tampere-Mänttä-Tampere -bussikyydin hinnalla.
Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 9.6. pjy(at)pjy.fi tai 050 539 8996. Yhdistys maksaa näyttelylipuista, opastuksista ja ruuista noin 37,50 euroa/osallistuja. Osallistujamäärästä riippuu, paljonko tilausbussi maksaa osallistujaa kohden, alimmillaankin yli kympin.
Aikataulu
9.00 Lähtö Keskustorilta Vanhan kirkon luota
10.30 Kuvataideviikot, opastettu kierros (noin tunti), vapaata tutustumista näyttelyyn
12.15
Brunssi Café Herkkuhetki Myllyranta
14.00 Gustaf, omatoiminen kierros
14.30 Gustaf, Paperiperkele
15.30 Göstan opastettu kierros
16.30 Omatoimista kiertelyä Göstassa
17.30 Paluubussi lähtee kohden Tamperetta

 o   o   o

 
Juha Aaltonen luotsaa nyt 
Pirkanmaan friikkuja 
Juha Aaltonen valittiin Pirkanmaan freet -ammattiosaston vuosikokouksessa 10.3.16 Tampereen Pyynikin näkötornin kahvilassa uudeksi freepuheenjohtajaksi.
 
Aaltonen käynnistää neuvottelut Pirkanmaan Journalistien kanssa yhteistyön tiivistämisestä. Tässä mielessä vuosikokouksen alustajana toiminut PJY:n puheenjohtaja Hanna Hyvärinen sai samalla kontaktia freepuolen toimijoihin.
 
 Vas. Iita Kettunen, Kristiina Harjula ja Mia Hemming.
 
Olli Mäki on kokenut vuosikokoustaja, taas taatusti paikalla.
 
 
Hanna Hyvärinen tuntee Tampereen kahvilat – ja Pirkanmaan journalistit.
 
Näkötornikahvilan munkit ovat tässä vaiheessa jo muistoja...
 
Hanna kertoi työstään mm. kahvila-arvostelijana Aamulehdelle. Kokousväki keskusteli Tampereen kahviloista eikä vanhimmilta muistoja puuttunut. Uusi mm. kilpailun ansiosta entistä monipuolisempi aika on koittanut ja koittamassa herkuttelijoille ja esimerkiksi baarien ja kahviloiden raja lienee veteen piirretty, todettiin.
 
Pirkanmaan freet -osaston hallituksessa jatkavat tähänastiset nimet eli Aaltosen lisäksi Mia Hemming, Iita Kettunen, Anu Kylvén ja Marjatta Pöllänen, varalla Sanna Sevänen ja Mari Valkonen. Keväälle odotellaan vielä yhtä koulutustilaisuutta ja kevätretkeä.
 
o  o  o

 

Sami Lindfors teki itse musiikinkin skeittivideoon, joten se ei koitunut kalliiksi. Jatkuvaan päivätyöhön metodia ei voi suositella liian työmäärän takia, mutta reunamedia.com  näyttää kuvan, tekstin ja äänen suuntia.  

                     Verkkovideot tutuiksi

AL Klipin eli Aamulehden nettivideokanavan tuottaja Tuukka Välimäki kävi tammikuussa 2016 kertomassa, mikä tekee verkkovideosta hyvän. Välimäki myös tietää verkkovideoiden ostamisesta freelancereilta.
Reunamedian päätoimittaja Vilma-Lotta Lehtinen puolestaan selvitti, miten onnistuu videoiden teko pystymetsästä. Reunamedia on verkkojulkaisu, ja samalla senkin toimintaperiaatteet tulevat yleisölle tutuksi.
 Välimäki ja Lehtinen saivatkin 11. tammikuuta Tampereen yliopiston Linna-rakennuksessa ilahduttavan usean kuulijan ja keskustelijan.
 
 Tuukka Välimäki on parin kuukauden kokemuksella jo nähnyt, mikä toimii ja mikä ei.

Välimäki on talonsa ainoa videotuottaja, Moron ja verkkolehden kautta videoihin päätynyt. Hän kertoi ennusteesta, jonka mukaan enää parin vuoden päästä ollaan tilanteessa, jossa netin käytöstä jo 90 prosenttia on videoita.

Ja mm. näin hän neuvoi alkuun pääsyssä:

- lyhyt toimii, pitkä vaatii paljon työtä ja hyvän käsikirjoituksen

- idea pitää olla ja koukuttava verkko-otsikko - on kysyttävä, miksi juuri video, mitä sillä halutaan kertoa?

- alun tulee olla yhtä iskevät kuin printtijutuissakin, alku on tärkeä

- löysät pois

- kuvituskuvaa kannattaa ottaa paljon, kun paikan päällä kerran on

- nopeus voittaa jopa teknisen laadun ajankohtaisaiheissa

- tavoittele katsojan reaktiota, mieluiten sellaista, joka saa hänet jakamaan videota kavereilleenkin

- jopa puhelin kuvaa kyllä nettivideon, vain ääni on siinä ja tavallisessa videokamerassakin ongelma, siksi noin satasen mikki kannattaa hankkia erikseen. Järjestelmäkamerallakin saa rauhallista dokkarikuvaa ja puhelin toimittaa kuvan nopeasti toimitukseen. Uutisvideoon paras on kuitenkin varsinainen videokamera.

- juontaessa kannattaa olla rento muttei jaaritella, pysyä paikallaan, pysyä samalla tasolla haastateltavan kanssa, puhua selvästi, välttää suljettuja kysymyksiä, käyttää jalustaa ja editoidessa muistaa kuinka joka sekunti on kallis. Eikä missään nimessä pidä aloittaa sanoilla no niin,

 Huono video ei saa katsojia, siltä puuttuu idea, videon keinoja ei käytetä, se ei tuo lisäarvoa printtijutulle, se on tylsä, aihe on vaikea tai se on liian pitkä tai löysästi editoitu.
Liian pitkällä Välimäki tarkoittaa lähinnä yli kolmen minuutin pituisia videoita.
 Suosituimpia Aamulehden klipeistä ovat viime aikoina olleet esimerkiksi Eric Suomessa -sarjan jaksot sekä perinteiset uutisvideot onnettomuuksista ja rikoksista. Niitä rakennetaan yleensä 30 sekunnin puheinsertillä, päälle spiikkauksella, lyhyellä haastattelulla, jutulla ja/tai alkuspiikillä, haastattelulla ja loppuspiikillä. Aamulehden toimittaja jututtaa ja kuvaaja kuvaa sekä editoi kuten freekuvaajatkin.
 
 Onni-sarjasta oppii, että 60 vuotta ei rakkautta sammuta. Vilma-Lotta Lehtinen on tehnyt kokonaisuuden itse.
 
 Äänen tallennusta
kannattaa opiskella
Vilma-Lotta Lehtinen on yksivuotiaan Reunamedian päätoimittaja, joka töiden ja opiskelun ohella on ryhtynyt myös videontekijäksi. Se tarkoittaa omaa Onni-sarjaa Aamulehdessä, jonka hän myös kuvaa itse.
 
– Tarina on parasta, sen kertomisesta tykkään, hän sanoo.
 
 Aiheita pyydettiin ja saatiin yleisöltä, mutta myös tutuntuttujen kautta. 
 
– Haastattelu on helpompi kuin kuvituskuvat, joita pitää hakea ja tehdä paljon, Lehtinen vinkkaa. 
Videon syntyhetki on leikkaaminen, kovin tiukkaa etukäteissuunnittelua hän ei harrasta.
 
 – Äänen tallennusta kannattaa opiskella,  kameraa, mikkiä sekä jalustaa käyttävä Lehtinen kertoo. Valoja hän ei kanna mukanaan, mutta mikki on välttämätön, kameran mikillä ei tee juuri mitään. Kännyyn saa mikin jopa parillakympillä ja kameraankin satasella.
 
Lehtinen käyttää Maciin käypää Final Cutia. Toinen hyvä editointiohjelma on Adoben Premiere Pro.
 
Yksityiskohtiin kannattaa pistellä töitä, hän neuvoo kuten senkin, että pitää oman suunsa kiinni. 
 
– Pientä liikettä ja yksityiskohtia kannattaa harrastaa, niin ei tule tylsää.
 
Lehtinen ei erikseen kurssittautunut videosarjaansa varten. Työ on opettanut.
 
 Linnaan saatiin tupa täyteen, mikä varmasti ilahdutti tilaisuuden järjestänyttä Mia Hemmingiä.
 
                                                                              o  o  o
   

Freen yritysmuodoista

kysyttiin juristilta

 

Pirkanmaan freet -osasto kyseli Suomen Journalistiliiton lakimieheltä Jussi Salokankaalta freen yritysmuodoista.

 Tässä koottua keskusteluamme.

 Mitäs sanoisit Jussi nyt freenä aloittavalle toimittajanraakileelle: osuuskuntaan, toiminimellä yrittäväksi vai verokirjalla kirjoittavaksi pitäisi näinä aikoina ruveta vai eikö mihinkään? Onko kyselijöitä vai onko alan suosio osoittamassa tyrehtymisen merkkejä? Marjatta Pöly Pöllänen, pj.

 -    Osuuskuntien osuus on ollut viime aikoina suosiossa. Moni haluaa liittyä osuuskuntaan, koska haluaa säilyttää palkansaajan aseman sosiaaliturvassa. Myös liitto selvittää osuuskunnan / palveluyrityksen perustamista freelancereille, jonka kautta voisi toimia helpommin.  –         Toki aloitteleva freelancer voi kokeilla siipiänsä ensiksi free-verokortin kautta ja sen jälkeen vaihtaa yhtiömuotoa joko osuuskuntaan tai toimimineen. Free-verokortin voi tilata verottajalta ja sitä monistetaan toimeksiantajille. Joillekin toiminimiyrittäminen sopii paremmin, jos henkilö on kiinnostunut yritystoiminnan pyörittämisestä. Se myös korostaa usein ammattimaisuutta ja muun muassa verovähennykset saa helpommin läpi.

 Jussin vastauksen voi tulkita niin: "Toki aloitteleva freelancer voi kokeilla siipiänsä ensiksi free–verokortin kautta ja sen jälkeen vaihtaa yhtiömuotoa joko osuuskuntaan tai toimimineen". 

Että se on tarkoitettu vaan aloittelevien työskentelytavaksi. Mia Hemming

 –         Suurin osa Journalistiliiton freelancereista toimii free-verokortin kautta, joten se on ihan kelpo tapa toimia. Pahoittelen lauseen muotoilua. Jotkut haluavat toimia free-verokortin kautta pysyvästi eikä se ole esteenä toiminnalle.

–         Toiminimi osoittaa toiminnan ammattimaisuutta ostajan näkökulmasta. Lisäksi jotkut pienempien lehtien ostajat ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan free-verokortteja ja suorittamaan ennakonpidätystä siitä. Ostajat ovat halunneet vastaanottaa ainoastaan laskun, josta ei tarvitse pidättää veroja.

 –         Toiminimen omistaja hakeutuu usein ennakonpidätysrekisteriin, jolloin verot suoritetaan ennakkoon riippumatta saaduista tuloista.  Jos toimii toiminimen kautta, se oikeuttaa myös suurempiin verovähennyksiin. Muun muassa päivärahavähennys ja kilometrikorvaus on suurempi kuin free-verokortin kautta toimivalla.

 –         Lisäksi muut yritystoimintaan liittyvät vähennykset saa helpommin läpi. Verottaja syynää tarkemmin henkilöverotukseen eli tuloverolakiin liittyviä ilmoituksia.

 –         Mia on oikeassa: free-verokortin kautta voi toimia myös pysyvästi eikä "yritysmuotoa" tarvitse vaihtaa. Usein free-verokortin käyttäminen on kevyin tapa toimia. Se ei vaadi kirjanpitäjää tai hakeutumista ennakonpidätysrekisteriin.

Ok, sen verran vielä lisään, että en oo vielä kertaakaan törmännyt toimeksiantajaan, joka olisi sanonut, että emme ota vastaan free–verokorttia. Ja mullahan on hurjan paljon toimeksiantajia vuodessa, viime vuonna oli 40 ja sitä edellisenä vuotena 60.

Ja kun juttuideaa tarjoaa, siinä vaiheessahan toimeksiantaja ei useimmiten tiedä, millä muodolla jutun tarjoaja toimii. Se tulee ilmi sitten siinä laskutusvaiheessa. Eli ei ainakaan tuossa jutun tarjoamisvaiheessa toimeksiantaja tee päätelmiä jutun tarjoajan toiminnan ammattimaisuudesta työskentelymuodon perusteella. En tiedä, tekeekö se sen arvion sitten laskun saatuaan. T. Mia

Olen työskennellyt kymmenisen vuotta osuuskunnassa ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Meillä on suuri ja 15 vuotta vanha osuuskunta. Meidän jäsenemme kuuluvat eri työttömyyskassoihin, joiden kanssa ei ole yleensä ollut ongelmia silloin, kun jäsen hakee ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Vain yhden kassan kanssa väännetään kättä siitä, onko osuuskuntamme työnantaja vai laskutusosuuskunta. Meidän osuuskuntamme hoitaa mallikkaasti työnantajavelvollisuutensa työterveysmahdollisuutta myöten, meillä on liikuntasetelit ym. tykytoimintaa, ja tietenkin pidämme työkirjanpitoa jne. Minua henkilökohtaisesti loukkaa se, että yksi työttömyyskassa saa määritellä meidän statuksemme ja kieltäytyä maksamasta jäsenelleen ansiosidonnaista sillä verukkeella. Asia on ollut myös työttömyysturvalautakunnassa. Jos SFJ perustaa osuuskunnan, on syytä varmistaa, että työttömyyskassat eivät katso sen olevan vain laskutusosuuskunta. t. Iita Kettunen 

Millaisia määriä arvioisit friikkujemme toiminimiläisiksi, osuuskuntalaisiksi ja verokirjalla kirjoittaviksi?Miksi mikäkin on suosittu?
Mikä Sinua nykyisin eniten työllistää?
Mitä terveisiä Sinulla olisi meille vapaille, jottei tulisi kaltaisiasi ikävä...?
Olen jäämässä eläkkeelle ja aion lopettaa toiminimeni vuodenvaihteessa. Tapasin eilen entisen ja jo myös eläköityneen kirjanpitäjäni, joka sanoi että mitä suotta lopetat, kerrot vain verottajalle ettei ollut nyt tänä vuonna toimintaa. Kannattaisiko lopettaa tykkänään vai jäädä roikkumaan jos vaikka eläköityminen alkaisikin kaduttaa? Pöly P.

–         Katsoin vielä ajantasaisen tilaston viimeisimmästä free-työmarkkinatutkimuksesta, vaikka mutuni perustui siihen, että free-verokortti olisi suosituin. Toiminimi näyttäisi olevan nykyisin suosituin yhtiömuoto. Free-verokortti kirii rinnalla.

Free-verokortti:

 22% – itsenäiset ammatinharjoittajat

14% – työsuhteiset freelancerit (free-verokortti)

 Toiminimi: 42 %

AY– ja KY–yhtiöt: 3%
Eezy,Ukko ja laskutuspalvelut: 1%

Osuuskunta ja osakeyhtiö: 14%

Muut: 4%

–         Eniten työllistävät palkkioperinnät, tekijänoikeusneuvonta ja lainsäädäntövaikuttaminen. Tänään annoimme lausunnon eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle työttömyysturvalain muuttamisesta. Muun muassa työttömyysturvalakiin olisi tulossa parannuksia freelancereiden puolesta.

–         Kirjanpitäjäsi näkökanta on ihan asiallinen. Voit jättää toiminimen lepäämään. Voit esimerkiksi pysyä kaupparekisterissä, mutta poistua ennakonpidätysrekisteristä. Toki joudut tekemään vielä veroilmoituksen, mutta siinä voit ilmoittaa, ettei toiminimellä ole toimintaa. Jos haluat rauhassa viettää eläkepäiviä, voit myös poistaa yrityksen kaupparekisteristä ja rekisteröidä toiminimen uudelleen, jos siltä tuntuu. Tästä peritään uusi rekisteröintimaksu.

Mitä tarkoittaa, että free-verokorttia käyttävät itsenäisistä ammatinharjoittajista 22 % ja työsuhteisista freelancereista 14 %? Miten free-verokorttia käyttävä itsenäinen ammatinharjoittaja ja free–verokorttia käyttävä työsuhteinen freelancer eroaa toisistaan? Mikä on työsuhteinen freelancer? Mia

–          Freelancertyötä voidaan tehdä myös työsuhteessa. Työsuhteisella freelancerilla tarkoitetaan freelanceria, jonka puolesta toimeksiantaja maksaa työeläkevakuutusmaksut. Yleensä osapuolten välillä on solmittu työsopimus. Sama free-verokortti käy työsuhteiselle kuin itsenäiselle ammatinharjoittajalle. Tässä on siis tarkasteltu päätoimea.

Ok. Mistä tulikin mieleeni, että joskus toimeksiantaja maksaa mun puolesta työeläkemaksut, vaikka mä maksan YEL-maksuja kaikkien tulojeni mukaan enkä mä ole ainakaan mun tietääkseni siihen minkäänlaisessa työsuhteessa. Mutta onko sillä mitään väliä mun kannalta, jos nyt joku haluaa ne työeläkemaksut maksaa, vaikka ei sen tarvis? Mia

 –         Tällä järjestelyllä toimeksiantaja kerryttää eläkettäsi eli vain positiivinen asia sinulle. Voisit toki vähentää tämän määrän YEL–työtulosta, koska muutenhan maksat eläkettä kahteen kertaan, jos olet arvioinut YEL–työtulon oikein.  Periaatteessa työntekijän työeläkemaksuja ei voi lain mukaan maksaa, ellei kysymys ole työsuhteesta.

Siis onko nyt niin, ettei Suomessa ole yhtään friikkua, jolla olisi osakeyhtiö tai kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö? Pöly

 –         Hei! On! –         Siis 14% toimii osuuskunnan tai osakeyhtiön kautta. Vain 3% henkilöyhtiöiden eli avoin– ja kommandiittiyhtiöiden kautta.

  Ystävällisin terveisin, Jussi SalokangasLakimies, OTMSuomen Journalistiliitto ry.PL 252 (Säästöpankinranta 2 A 7), 00531 Helsinkip. +358 50 3776 211jussi.salokangas@journalistiliitto.fiwww.journalistiliitto.fi

o  o  o

 

Kevätretkellä Pälkäneellä

On  helppoa ja vaivatonta tajuta, että Pälkäneellä on hyvä asua. Ei tarvitse kuin pysähtyä vanhan Laitikkalantien sillalla, nähdä maata ja vettä ja aistia vuosisatojen saatto viljavilla pelloilla, joista elämä on lähtenyt. Pälkäne todella tarjosi makujen sinfoniaa, historiaa ja kulttuuria Pirkanmaan freet -ammattiosaston kevätretkellä.

Torstaina 4.6.2015 tapasimme monta nykypälkäneläistä, mutta myös miehen reilun kolmen vuosisadan takaa.

 Pälkäne (palkane.fi) nyt:

– Noin 6 800 asukasta, Kuntaliitos Luopioisten kanssa  tehtiin vuonna 2007, jolloin nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Luopioisten lumpeenkukka. Uusia liitoksia ei ole näkyvissä.

– Arvokkaat maisema-alueet leimaavat kaavoitusta. Isot pellot ovat kunnan tunnusmerkkejä. Niiltä voi löytää esim. keskiaikaisen kirkon ja maailman parasta perunaa.

– Onkkaala on Pälkäneen kirkonkylä. Muita keskuskyliä ovat Luopioisten kirkonkylä ja vuonna 2013 Pirkanmaan Vuoden kyläksi valittu Rautajärvi. Laitikkalakin on poikkeuksellisen yritteliäs kylä, josta viime vuosina on saatu mm. valtakunnan parasta lähiruokaa.

– Yli 4 000 kesämökkiä ovat myös  huolenaihe, sillä nuorimmat suomalaiset eivät tätä nykyä näytä sitoutuvan kiinteistöihin.

– Aitoossa mm. Suomen ainoa perusasteen sisäoppilaitos Anna Tapion koulu ja Kirkastusjuhlat, maan vanhin festari (1882), jota alun perin vietettiin kirkastussunnuntaina vapaapalokuntalaisten juhlana. Nyt Kirkkareilla rokataan, vuonna 2005 peräti 15 000 ihmisen kesken. Talkootyö on lähes mittaamatonta ja vpk yhä avainasemassa.

– Työttömyysprosentti 13,9 on alempi kuin Pirkanmaalla keskimäärin.

– Laskettelusta tunnettua Sappeeta kehitetään ympärivuotiseksi keskukseksi. Vuoden mittaan siellä on yli 200 000 kävijää.

– Mikkolan Navetta on kokous-, juhla- ja monitoimitila, jota ylläpitävät yhdistykset järjestävät mm. elokuvia, luentoja, näyttelyjä jne. (mikkolannavetta.fi)

– Kostia-keskus odottaa ESR-varoja, liikuntahalliakin selvitellään, samoin senioritaloa.

 

 

Naantalista kotoisin ollutta sotilasta esitti lukion historian lehtori Juha Valtonen, joka antoi meidän kurkistaa Kostianvirtaan, sen luonnonmullistukseen ja taisteluun, joka käytiin lokakuussa 1713.


Keltainen talo sijaitsee nykyään Nuijalla, josta pälkäneläiset ovat mm. lähteneet sotiin ja joka alun perin palveli Suomen itsenäisyyden tavoittelijoita. Rakennus on hyvässä kunnossa ja tarjoaa herkkuja ja silmänruokaa, mutta myös majoitusta yläkerrassa. Kuvassa emäntä Heli Rapatti. Kesäkuussa esillä on Maarit Humalajärven tekstiilitaidetta.

  Kunnanjohtaja Janita Koivisto esitteli kuntaa ja sen kuulumisia, mukana olivat myös matkaamme lähteneet sivistystoimenjohtaja Mauri Nest ja kulttuurituottaja Marketta Vaismaa sekä hallintojohtaja Mia Sorri.

 

Kunnanjohtaja Janita Koivisto.

Kuulolla Marketta Vaismaa, Pirjo-Margit Lehtinen, Marianna Laiho, Mia Hemming ja Juha Aaltonen.

Siinä se. Pysähtymisen hetki sillalla Laitikkalassa, makukylässä.

 Laitikkalan Rönnvikin viinitila on myös broilertila, jolla viljellään viljaa ja marjoja. Vanha emäntä Eila Rönni on yhä täysillä työssä ja vastaanottanut mm. vuoden viinitilan nimityksen tänä vuonna. Lähiruoka on täällä todella lähellä, pöydän antimet saa kokonaan omasta kylästä, mm. juustot, lihat, viinit, marjat ja tietenkin  perunat, joista Pälkäne on kauan ollut kuuluisa.

 

 Heikki Rönni tuntee kaikki ja kaiken Laitikkalassa, jossa myös vetää yritystään Ohjelmapalvelu Huwitusta. Hän  ylläpitää Laitikkalan kyläsivuja, kannattaa käydä vilkaisemassa.Mies tarjoaa kokoustiloja Villa Hepolahdessa, jonka hänen isovanhempansa ovat rakentaneet.

Täältä lähtee makua, jota viinitilat mieluusti möisivät myös yhteisissä pisteissä eikä vain kullakin Suomen noin 25 tilasta.

Päärakennuksen villiviini on pääsemässä lehteen. Kaikki on valmista kesän tulla.

He ovat Mikkolan Navetan perustajia, ylläpitäjiä ja kehittäjiä, myös oppaita. Vas. Outi Nummi ja hänen vierellään Päivi Loukamo, Seppo Rinne,  Tiina Potanen ja Pia Suhonen assistentteineen. Mikkolan tila ei ollut pienviljelyä, vaan noin 900 hehtaarin suurtila.

 Pytinki, joka on yksi Suomen kauneimmista kunnantaloista, on nyt Luopioisten kunnan siirryttyä historiaan täynnä yrityksiä ja yhdistyksiä. Edessä Marketta Vaismaa.

 Seppo, sukunimeltään Rinne ja Sahalahdelta, on myös Mikkola-aktivisti, joka esitteli tiloja ja toimintaa.

Tiina Poutanen esittelee tämän kesän uutuutta, alullaan olevaa Klorofyllipuutarhaa. Siitä tulee valmis, kun Muodonmuutoksia ry täyttää kymmenen vuotta 2017.

 Pytingin kahvilan ilmapiiri on viehko. Vas. Marianna Laiho, Iita Kettunen ja Päivi Loukamo, takana Kirsti Salonen. Iita ja Päivi alkoivat heti verkostoitua, kun kuultiin, että Luopioisissa ollaan hankkimassa yhteisöasumista. Iita edustaa mm. Entisiä nuoria Tampereelta. Niissä on oltu kiinnostuneita yhteisöasumisesta.

 Täällä saattaa olla noin seitsemän asuntoa ja runsaasti yhteistä tilaa, jos yhteisöasumishanke onnistuu. Rakennusluvat ns. Pöllölän saneeraamiseen ovat jo vetämässä.


o  o  o

 

Joukkorahoitus

ei vielä elätä ihmisiä,

hankkeissa kyllä

päästy alkuun

 Tuomas MacGilleon ja Minna Ohtamaa ovat mukana tammikuussa perustetussa Reunamediassa.

Media-alan murros, epäennustettavuus ja alamäki ei ole lyönyt kaikkea maahan. Kun isot tärisevät eikä kuukausipalkoista juurikaan kannata unelmoida, ruohonjuuri nousee eli esimerkiksi pieniä osuuskuntia ja verkkomediaa on näkyvissä.

Miten käy joukkorahoitukselta elättäminen? Sitäkin pohdittiin Plevnassa Tampereella, kun friikut tapasivat täällä opiskelevien tammikuussa perustaman Reunamedian Minna Ohtamaan ja Tuomas MacGilleonin.

 Kahdeksan opiskelijan eli toimittajan, kuvaajan ja graafikon muodostama Reunamedia (reunamedia.com) on verkkomedia, joka vastasyntyneenä vielä kerää alkupääomaa mm. työkaluhankintoihin ja parempiin sivuihin. Päätoimittaja on Vilma-Lotta Lehtinen ja toimitussihteeri Juuso Määttänen. Toimituksella ei ole fyysisiä toimitiloja muualla kuin tekijöidensä kodeissa. Ainakin vuodeksi on sitouduttu yrittämään. Joukko- eli yhteisörahoitus tulee niiltä, jotka esimerkiksi Facebookista Reunamedian löytävät. Siellä reunalaiset pyytävät rahaa mm. kameran hankintaan. Tekijät tuntevat toisensa, koska ovat jo opintojensa loppusuoralla. He tekevät kerran viikossa yhden pitemmän jutun Pirkanmaalta, samoin kolumnin.

 Lukijoiden palautetta kuunnellaan herkällä korvalla ja mainosrahaakin kalastetaan, mutta jutut ovat lukijoille ilmaisia toisin kuin esim. Long Playlla. Ne ovat myös kunnon juttukamaa, sitä, joka nyt on muuten sulkeutunut nuorilta kalliin printtivuosikerran hinnan tai maksumuurien taa.

 – Ainakin täytyy olla sellaiset verkkosivut, joilla mainontaa voisi saada, Ohtamaa ja MacGilleon kertovat.

 Markkinoinnin väkivoimakasta pyörää ei täällä keksitä, se on isompien rahatantereitten taistoa.

 Reunamedia tähtää palvelemaan nuoria aikuisia, jotka eivät paperia tilaa, mutta joilla sosiaalinen media on hallussa.

 Reunamedialaiset käyttävät joukkorahoitushankkeessaan Mesenaattia (mesenaatti.me). Reilussa kuukaudessa on saatu kokoon reilu toista tonnia. Hanketta jatketaan toukokuun puoliväliin.

 – Joukkorahastaminen on vastikkeellista eli pienestä lahjoituksesta saa jäsenkirjeen, MacGilleon muistuttaa. Minna Ohtamaa on kouluttautumassa myös opettajaksi, jos toimittajuus ei elätä.

 Tampereen yliopiston opiskelijoilla on myös Uusi Inari -niminen verkkomedia (uusiinari.fi), joka sai joukkorahoituksella kasaan toistakymmentätuhatta euroa. Iso osa varoista kertyy ystäviltä, sukulaisilta, tutuilta ja symppareilta. Lähipiirin osuus on ratkaiseva. Uusi Inari piti myös luentoja muissa oppilaitoksissa ja sai niistä varoja. Pääosa karttui kuitenkin pienistä lahjoituksista tyyliin ”anna 20 euroa ja saat kortin Inarista”.

 Kun ei ole järkeä tehdä samaa mitä on jo tehty, Reunamedia tähtää omaan Pirkanmaan kohderyhmäänsä kilpailematta Aamulehden tontilla ja suunnilleen kohderyhmänsä ikäluokan tekijöin esim. musiikista tai nuorten mielenterveydestä jne. Jutut markkinoidaan puhtaasti somessa. Ainakin Ouluun on tulossa samanlaista verkkomediaa ja Jyväskylässä on jo torikokous.fi.

 – Kiintoisaa nähdä, mitä vuoden kuluttua tapahtuu, reunamedialaiset sanovat.

mp

Tuomas MacGilleon, Minna Ohtamaa, Anu Kylvén ja Marianna Laiho keskustelemassa joukkorahoituksesta.

o  o  o

Hallitus jatkaa

Pirkanmaan freet -ammattiosaston hallitus jatkaa vuosikokouspäätöksensä mukaisesti seuraavassa kokoonpanossa: Marjatta Pöllänen, pj, ja jäsenet Juha Aaltonen, Mia Hemming,  Iita Kettunen, Anu Kylvén, varalla Sanna Sevänen ja Mari Valkonen.

o  o  o

 

Mediapoliksen

käytävillä vallitsee nyt nuorekas meno

ja kimppaantuminen

 

Tätä studiota vielä rakennetaan.

 

Minna Tiihonen esitteli Ylen tiloja. Kuva: Juha Aaltonen

 Tohlopin pääovesta sisään astuva voi hämmentyä.

Aiempaan verrattuna meno vaikuttaa vähintään nuorekkaalta. Täällä on Tredun ammattiopiskelijoita ja Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoita pilvin pimein, samoin jo muutama pienyrittäjä, joita toki mahtuu vielä mojovasti. Myös Yle toimii entisen televisiokeskuksensa tiloissa.

Mediapolis on hanke, ei yritys. Siinä media-ala kohtaa, mielellään luovasti ja tuottavasti, jos kaikki hyvin rullaa.

Kehityspäällikkö Jan Kolkkinen ei vielä tiedä, missä on kolmen kuukaudenkaan kuluttua saati kolmen vuoden. Nyt palkka tulee Pirkanmaan liitolta. Mediapolis-hanke päättyy vuoden 2014 lopussa. Yhtä eläväistä on yritystoiminta ja opiskelukin täällä nyt. Sitä kutsutaan biologiselta kuulostavalla muotisanalla ekosysteemi. Töitä tehdään nykyaikaisissa monitoimitiloissa vain nimellisisesti omien pöytien ääressä ja ilman tuolia, jonka osa jo mieltää vaaralliseksi myrkyksi muullekin keholle kuin selälle.Koppitilaa on varattavissa esim. puhelinhaastatteluihin tai neuvotteluihin.

Esimerkiksi Pikku Kakkosen tekijöillä on Ylen työpaikkansa lisäksi vain säilytyslokero vakinaisena.

Pirkanmaan freet -ammattiosasto tutustui taloon ja sen toimintoihin tavallisena tiistai-iltapäivänä 11.11.14.  Kolkkisen lisäksi esittelijänä oli Ylen puolelta Minna Tiihonen ja Tuotantotehtaasta Esa Sulkanen.

Aita kaatui

Kolkkinen kertoi, että aita todella kaatui vuoden 2013 elokuussa, kun Mediapoliksen käyttöönottoa juhlittiin, vaikka ennalta kaatoa varten varattu aita varastettiinkin edellisenä yönä.Sekin löytyi kyllä pari päivää myöhemmin Tohlopinjärven rannalta.

Kaupallisena kiinteistöoperaattorina nykyisin toimiva Technopolis osti Oy Yleisradio Ab:lta 70-luvulla rakennetut tilat 2012 ja kimppaantui Tampereen kaupungin ja ammattikorkeakoulun kanssa niitä täyttämään.

– Kyse on kaupallisten ja julkisten toimijoiden ekosysteemistä digitaalisen tarinankerronnan äärellä, Kolkkinen tiivistää.

Digitaalisuus mullistaa tuotantotavat, jakelun ja markkinoinnin, oikeastaan kaiken paitsi itse tarinan. Kolkkinen heijastaa seinälle teeveestä tutun Armanin koko tuotantokaluston, joka  mahtuisi kameroineen, linsseineen, mikkeineen ja telineineen vaivatta yhdelle työpöydälle, vaan eipä ennen...

Poikkimediaiset kanavat tuottavat fiktiota, josssa päähenkilö voi soittaa kirjan lukijalle.

Netti rulaa niin väkevästi, että esimeriksi ns. siankieliä puhuvilla Smokahontasin sivuilla on yli 200 000 tilaajaa tai seuraajaa, jotka saavat sähköpostia, kun uutta ilmenee. SIvuja on klikattu noin 25 miljoonaa kertaa. Uuno Turhapuro on  saanut 30 vuodessa reippaasti vähemmän katsojia eikä ennen internetiä ja You Tubea ollut edes mitenkään mahdollista päästä Smokahontasin lukuihin ympäri maailmaa.

Muutoksissa ketterät ovat selviytyjiä, täällä uskotaan kuten siihenkin, etteivät innovaatiot synny vain alan sisällä.

Esimerkiksi hyvin menestyneen Netflixin perustaja vuokrasi kasetteja, maksoi myöhästymissakkoja ja alkoi miettiä onkohan ihmisiä, jotka maksaisivat kuukausittain näkemistään elokuvista. Sen päälle tarvittiin vielä internet.

Tavoitteena on tuottaa paljon televisioon, elokuviin, yrityksiin, musiikkiyhtiöihin, internetiin, itselle.

Tulipaloista kärsinyt Kakkosen Uusi päivä eli UP (peräti neljä paloa kahdessa viikossa) saa pian uudet tuotantotilat Tohlopista ja siis jättää Rantatien. Yle neuvottelee studiovuokraamisista myös ulkopuolisille ja hakee kaupallista toimijaa, jottei häiriköisi markkinoilla. Tartu mikkiin -ohjelma loppuu vuodenvaihteessa, Pikku kakkonen jatkaa.Samaan aikaan kun rakentajat ahertavat uutta kuvaushallia, käydään yt-neuvotteluja. Tämä on kuitenkin halvempi ratkaisu, kun joka tapauksessa kiinteitä lavastuksia tarvitaan.

 Mediapolis tarvitsee verkoston, joka ei tarkoita vain kampuksella toimijoita. Näitä ovat pirkanmaalaisittain esimerkiksi Aitomedia, Yle ja Akun tehdas.

Jan Kolkkinen jatkaa Mediapoliksessa ainakin yhtä kauan kuin hankekin. Edellisessä elämässään hän haki Technopoliksessa bisneksille enkeleitä.

Hyvä Tampere

– Innovaatioalustoissa Tampere on edelläkävijä, Kolkkinen väittää.

Ainakaan kaiken ei tarvitse syntyä pääkaupunkiseudulla, ei edes media-alalla. Esimerkiksi Demola Networks toimii täällä, Vilanassa Malmössä, Lundissa, Latviassa ja Bilbaossa. Sitä vettää Ville Kairamo ja se lähti Nokian ja Tampereen teknillisen yliopiston kokeilusta. Yliopisto, kaupunki ja yritykset maksavat kukin kolmanneksen toiminnasta. Yritys ei maksa opiskelijoille, ellei saa hyötyä omaan tuotantoonsa. Opiskelijat taas tienaavat oppntopistgeitä. Mikään organisaatio ei maksa palkollisille.

Täällä tutkitaan mm. valokenttäkameroita, joiden materiaalista voi jälkikäteen editointipöydällä hävittää kaiken, mikä on kolme metriä kauempana kamerasta.

– Minun taustani on tekniikassa, Kolkkinen kertoo.

Muutosta viedäänkin nyt tekniikka edellä. Paljon on kiinni myös immateriaalisista oikeuksista, siis tekijänoikeuksista. Sopimuksen teko on ratkaiseva hetki tekijän tulevaisuudelle, siinä kannattaa olla tarkkana eikä välttämättä edes ypöyksin.

Televisio menee kohti liveä.  Sen katsojat ovat jo yli 35-vuotiaita, nuoremmat eivät vastaanottimia juurikaan tarvitse, koska käyttsävät eniten Netflixiä, You Tubea jne.

Esimerkiksi freen kannattaa siis tarinankertojana lyöttäytyä oikeiden, eri lailla tekevien kylkeen ja tarjota tekemistään täällä työskenteleville yrityksille. Esimerkiksi Ylellä Ilkka Saari työskentelee sekä Pasilassa että Tohlopissa ja voi vastaanottaa ideoita, samoin Tuotantotehdas Sulkanen Oy:n Esa Sulkanen voi neuvotella hyvistä ideoista.

 Tästä käyvä pääsee Pikku kakkosen tekijöiden monitoimitiloihin, Ari Korkala avaa ovea.

 Monitoimitiloissa vain lokero on työntekijän yksityisaluetta.

 

 Storysta löytyy yleläisiä, Anu Kylvén tietää.

 

 Marianna Laiho kysyy, Minna Tiihonen vastaa.

 Jyrki Richt sihteeraa Ajankohtaista kakkosta. Päivälista on työn alla.

 

 Jari Hakkarainen vas. kertoo toimitustyön ahertamisesta. Juha Aaltonen, Kirsti Salonen ja Olli Mäki ovat kuulolla.

 Lasin takaa. Toimitussihteerien huoneesta et tuolia löydä.

Työhuoneista luovuttiin

Minna Tiihosen mukaan Yle luopui työhuoneista. 

– Jokaisella on sekä pöytä että säilytyslokero omassa käytössä ja koppikonttoreita varattavissa. Muutin monitoimitilaan puoli vuotta sitten enkä palaisi enää pieneen huoneeseen, yli 20 vuotta Ylellä työskennellyt Tiihonen kertoo.

Palavereita pidetään aulassakin. Juvenes hoitaa ravintolaa sekä opiskelijoille että henkilöstöille.

Talon osia on merkitty omilla väreillä käytävien viivoissa. Future-osassa on yrityksiä ja oppilaitoksia viidessä kerroksessa ja Story-tilojen neljässä kerroksessa on Ylen toimintaa.

Kakkosen Uusi päivä eli UP on täällä hetken evakossa Rantatiellä sattuneen tulipalon savuhaittojen takia. Tohlopista se myös saa pian uudet tuotantotilat  ja siis jättää Rantatien kokonaan. Yle neuvottelee studiovuokraamisista myös ulkopuolisille ja hakee kaupallista toimijaa, jottei häiriköisi markkinoilla. Nenäpäivä tehtiin täällä. Tartu mikkiin -ohjelma loppuu vuodenvaihteessa, Tampereen väkevä brändi Pikku kakkonen jatkaa. Samaan aikaan kun rakentajat ahertavat uutta kuvaushallia heti Tohlopin portin luona, käydään Ylessä myös yt-neuvotteluja, mikä sekin hämmentää kulkijaa. Tämä on kuitenkin halvempi ratkaisu, kun joka tapauksessa kiinteitä lavastuksia tarvitaan, meille kerrottiin.

Tohloppiin Yle investoi Ylen ensimmäisen hd- tasoisen studiotekniikan. Studioita on kolme.

– Studiomuutos, työympäristön muutos ja uudet naapurit ovat kolme suurta loikkaamme, Tiihonen kertoo.

Tuottaja ja ohjaaja Esa Sulkanen palasi Pirkanmaalle.

 


Nurkat täyteen ja luovuus tarttumaan

Esa Sulkanen on viimeksi tuottanut Femmalle joulukuussa ulos tulevaa kuusiosaista sarjaa suomenruotsalaisista muusikoista.

Lähes 20 vuotta Helsingissä A4 medialle, Blu Medialle ja MTV:lle työskennellyt konkari imi oppinsa mm. Päiviö Pyysalolta, palasi Pirkanmaalle, tarkemmin Nokialle ja perusti oman tuotantoyhtiön.

– Täällä nyt ihmetellään median murrosta. Televisiolle aikanaan uhratun paljoltakin kuulostavan ajan voi nykyään käyttää johonkin järkevään kuten uusien ohjelmien suunnitteluun, hän kertoo. – Mediapoliksesta tulee sellainen paikka, jossa kannattaa olla mukana, hän arvioi.

– Mahdollisuudet ovat rajattomat. Pitäisi osata ajatella oikein ja unohtaa menneet. Opiskelijat tuovat säpinää vanhoillekin. Tämä vetää, vaikka kymmenkertaistaisi vuokramenot...

Opiskelijatkin pääsevät läheltä näkemään, mitä luovuuden lisäksi varsinainen hikihomma, elannon ansaitseminen käytännössä on.

– Opiskelijana arvostaisin myös vanhoja pieruja ja mieluusti itsekin opastan nuorempia, mies lupailee. Toisaalta hänen mielestään meillä myös koulutettan liikaa ja tuotetaan pakkoyrittäjiä.

Sulkanen toivoo nurkkia täyteen ja että luovuus tarttuisi.

Pienen yrittäjän suurimpia urakoita on ainakin rahoitus, joka Sulkasen mukaan on itse järjestettävä noin 120-prosenttisesti.  Inhouse-tuotantoja asiakkailleen tekevä yritys voi saada mahdollisuuksia jopa kansainvälisiin kuvioihin, Sulkanen uskoo.

Hänen mukaansa eniten pulaa on kunnon viihdeohjelmista ja nimenomaan niiden käsikirjoittajista ja kääntäjä-käsikirjoittajista. Tarjotusta sadasta yhtä tai kahta kannattaa ryhtyä jalostamaan.

Onhan se sentään kymmenkertaisesti parempi tilanne kuin aikanaan kirjankustannusalan promille!

                                                                                                                            Marjatta Pöllänen


 o  o  o

 

Työnohjaussession keskustelut ovat luottamuksellisia.

 

Työnohjaaja keskusteli kanssamme

Työnohjaaja Outi Haapakangas veti työnohjaussession Pirkanmaan freet -ammattiosaston kanssa  Plevnan kabinetissa maanantaina 8.9.2014

Nyt oli aika ja paikka työstä - sen iloista ja suruista, onnistumisista ja haasteista - yhdessä puhumiselle niin, että työnohjaaja toimii fasilitaattorina. Työnohjaus on aina luottamuksellista, ellei toisin yhdessä sovita. Tavoite on löytää uusia näkökulmia, ideoita ja ratkaisuja joko yhteisiin tai case-tyyppisiin kysymyksiin/teemoihin.Kun alkuun päästiin, kaksi tuntia hupsahti hetkessä.

 Suomen Työnohjaajat ry:n sivuilla on erinomainen kuvaus työnohjauksesta, joten Outi suosittaa sitä luettavaksi: http://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus/

 

 Outi Haapakoski

o  o  o

 


 

 

 Lääninarkkitehti G.Th. von Chiewitzin suunnittelemat puurakennukset 1800-luvun puolivälistä ovat yhä käytössä kuten IittalaOutlet-myymälänä toimiva lasimakasiini. Museovirasto on määritellyt Lasikylän miljöön valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

 
Lähilasia ja -energiaa Urjalasta

Urjalan kunnanjohtaja Hannu Maijala seisoo Lasikylän suuressa ravintolan kabinetissa ja kertoo, ettei hienoonkaan menneisyyteen auta tuijottaa.

Nuutajärvi on kokenut kovia ja nyt se kokee taas uutta: Lasikomppania-nimisessä puhaltajien yhteisössä on jo 15 taitajaa. Vaikka vanha Kaj Franckin suunnittelema kalalogo meni tehdastoiminnan myötä pois paikkakunnalta, syksyllä valitaan kilpailulla uusi. Säätiökin on perusteilla. Nuutajärven lasikylässä materiaali elää, sitä työstetään ja myydään ja sen käsittelyä opetetaan, Pirkanmaan freet -ammattiosaston kesäretki osoitti toukokuun lopulla 2014.

 

 Hannu Maijala johtaa kuntaa, Laura Jänisniemi (keskellä) ESR-hanketta Lasikylässä. Edessä oikealla Helena Kujala ja Marianna Laiho.

 

 Marja-Leena Salo kertoo nykytoiminnasta, Ulla Saikkonen katsoo oppilastöitä.

 

 Tavastian opiskelijoiden työtä.

Euroopan sosiaalirahaston hanketta vetää nyt vuoden loppuun Laura Jänisniemi. Hän on kehitysvastaava Hehkuva Nuutajärven lasikylä -hankkeessa, jossa investoidaan maaseutualueeseen. Sitäkin Urjala on lähes kolmannekseltaan elinkeinoissa.

Nuutajärveläisten suurin urakka on valtavissa kiinteistöissä, joiden ylläpitoonkin hulahtaa euro tyttärineen.

Fiskars, joka tehtaan nykyisin omistaa, päätti keskittää tuotannon Iittalaan.

Kyliltä muutetaan keskustaan ja varsinkin nuoret koulutuspaikkakunnille muualle, vaikka täälläkin on kyllä sekä oma lukio että ammattikoulutusta, sivistystoimen johtaja Juha Salo kertoo. Myynnissä on mm. noin 50 omakotitaloa rauhallisessa ympäristössä.

Kylän pitkähistoria alkaa jo vuodesta 1793. Tehtaan perustajia olivat sekä Nuutajärven kartanon perijä Jacob Vilhelm Depont että Honkolan kartanon kollega Harald Furuhjelm. Furuhjelmeille siirtynyt tehdas toimi vuokrattuna ja pienimuotoisena 1800-luvun puoliväliin asti. Se valmisti lähinnä ikkunoita, pulloja ja apteekkilasia.

Pirkanmaan freet -ammattiosaston jäsen ja Lasikylän tuntija Marja-Leena Salo kertoi mm. Stockmannin suvunkin liittyneen Nuutajärveen. Ensimmäinen tänne muuttanut Stockmann työskenteli kirjanpitäjänä ja ranskan kielen tulkkina. Vesilahden Laukon kartano osti sekä Nuutajärven kartanon että tehtaan 1843. Adolf Törngren muutti kylän historiaa merkittävästi, sillä hän hankki sinne uudet tilat, siirtyi sitten myös Tampereelle, jonne perusti Tampellan ja Takon ja Helsinkiin vielä Hietalahden telakan. Kartanopohja vaihtui yritystoimintaan Wärtsilä-Yhtymän myötä 1950. Samana vuonna täällä aloitti Kaj Franck. Iittala Groupiin kuuluvat nyt tehtaat sekä Kalvolan Iittalassa. Humppilassa ei enää ole tehdasta, vaan myymälä..

Nuutajärveä voi pitää sekä Iittalan että Humppilan äitinä, sillä näiden perustajat lähtivät täältä. Ruotsalaisten alkuperäisen käsityksen mukaan paljon metsävaroja nielevää lasiteollisuutta kannatti siirtää nimenomaan Suomeen, jotteivät kotimetsät olisi joutuneet liian kovalle koetukselle. Sittemmin energiaa on hankittu muusta kuin puusta, nykyisin sähkö lämmittää uunit.

 

 Markku Salon muotoilema vuosikoira 2014 on nimeltään Hot dog. Se on signeerattu ja sadan

 kappaleen sarja on numeroitu.

 

 Johannes Rantasalo: Pöö.

 

 Koruntekijöiden aarreaitassa on valinnanvaraa.

 

 Näillä mennään, sanovat puhaltajat. Vanhaa muotoa ja uutta terästä.

Markku Uskelinilla on neljä vuosikymmentä kokemusta tiffanylasista. Hän sanoo yhä etsivänsä sitä parasta työtä.

 

Lasikylän tuntija Marja-Leena Salo osaa asiat 31 vuoden kokemuksella. Kunnan sivistystoimenjohtaja Juha Salo opastaa Väinö Linnan reitillä.

 

Lasikylän kesässä tapahtuu

Tänä kesänä toukokuun lopusta elokuun loppuun asti Vanhan hytin hallissa on esillä kiintoisa yhdistelmänäyttely, nimittäin Hulluus ja hurmio – kolmiulotteisia tarinoita. Näyttely yhdistää kirjallisuutta ja tekstintekijöitä, esimerkiksi Venla Hiidensalo, Jouni Hynynen, Tommi Kinnunen, Sirpa Kähkönen ja Aulikki Oksanen veistoksiin.

Ammattiopisto Tavastian lasialan opiskelijoiden näyttely on esillä kesäkuun loppuun Vannahallissa. Lampputekniikkaa opettaa Davide Penso, lamppuhelmien tekijä ja korusuunnittelija Italian Muranosta 5.–8. kesäkuuta. Kesäkuun lopulla Lasikylässä on lasten päivä ja 5.7. alkaen elokuun loppuun kuvanveistäjä Tuula Karppisen näyttely.

Lasikomppanian hytissä sunnuntaipuhalluksissa 6., 20. ja 28.7. ja 3.8. ammattilaiset toteuttavat lastenpäivänä piirrettyjä ja muovailtuja hahmoja.

Glass Village People on toteemikisan, folkin, sirkuksen ja ilonpidon päivä 12.7. Jatsi kajahta 26.7. ja Hulluuden ja hurmion anatomiaa käsitellään tekstintekijöiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden sekä käsityöläisten tunnelmin 3.8.

Syksyllä 12.–14.9. musiikkitapahtuma Urjala soikoon! sisältää mm. Bachia, modernia ja jazzia.

Lasimuseo Prykäri on avoinna kesä- ja elokuussa la-su 10–17 ja heinäkuussa ti–su 10–17.

 

 

 Näistä Honkola ja paljolti koko Urjala tunnetaan.

 

 Koskelan kuvitteellinen torppa on kunnan omistama torpparielämään tutustuttaja.

 

Kirsti Niemistö eli koko kunnassa Venlana tunnettu Koskelan opas nostaa painavaa seppä Antti Kuikan Torpparin aurinkoa.

 

Linna ei ollut dokumentaristi

Väinö Linna oli kirjailija, ei dokumentaristi, vaikka sellaisena häntä pitää yhä moni täällä käyvä matkailija, joka tosissaan etsii vaikkapa Koskelan torppaa. Sellaisesta käyvä ja Väinö Linnan reitillä sijaitseva ja kunnan omistama iso hirsitalo Honkolan kartanon mailla metsän keskellä.

Torppaa esittelevä Kirsti Niemistö, kunnassa ja jopa työpaikallaan terveydenhoitajana Venlana tunnettu, kertoo törmänneensä toden ja fiktion eli Linnan Täällä pohjantähden alla -romaanin sekoittajiin useinkin.

–        Tämä ei siis ole oikea Koskela, hän valistaa.

Talo kuului viimeksi ennen kuntaa Helvi Simolalle ja siinä asui vuokralaisia. Nyt siellä on pidetty Honkolan kartanon Christine Furuhjelmin maalausten, mm. hevosaiheisten, näyttelyjä.

Torpparit asuivat hirsimökeissä. Leivän juuri perittiin sukupolvelta toiselle ja ruisleivän voimalla raivattiin peltoja. Kun urjalalaiset havaitsivat, että keinutuoleilla on kysyntää, niitä alettiin tuottaa ympäri pitäjää. Urjalalaisen tuolin jalat tunnistaa sorvaamisesta.

 

 

 Timo Vehmaa kertoo hakkeen poltosta.

 

Siellä se palaa. 

 Vas. Marja-Leena Salo, Juha Aaltonen, Marianna Laiho ja Tuija Heikkilä kuulolla.

 Varastoa riittää eikä Juha Aaltonen ollut ainoa, jonka mieli teki mennä kasaan vähän leikkimään...

Hakekaukolämpöä läheltä

Airanteen Energia Oy on paikallisesti omistettu urjalalaisten oma hakevoimala, joka lämmittää jo 11 vuotta toimittuaan yli 30 kiinteistöä kunnassa ja naapureissa. Osakkaita on noin 80, työntekijöitä kaksi, joista toinen, Timo Vehmaa, on myös toimitusjohtaja. Kuntakaan ei katsonut alussa ideaa riittävän kannattavaksi eikä tullut perustamaan, vaikka onkin nyt yksi pienomistajista.

–        Isännät ovat aktiivisesti tarjonneet haketta, Vehmaa kertoo ja huomauttaa energialaitoksen työllistävän myös välilliseti. Materiaali haetaan pääsääntöisesti  noin 30 kilometrin säteeltä.

Kaasupesuri huolehtii, että ulos tupruaa lähinnä vesihöyryä. Kuluttajalle vain maalämpö olisi muuten edullisempaa, mutta sekään ei pärjää hakkeelle korkeiden perustamiskustannustensa vuoksi.

Marjatta Pöllänen

 

o   o   o

 

Maataloutta, hevosia ja luonnonrauhaa

o Urjalan kunnassa oli 5 106 asukasta vuonna 2013, 505,38 neliökilometriä, perustettu 1869

o tunnettuutta paitsi Suomen vanhimmasta lasipajasta ja mm. Kaj Franckista (1911–89), nykyisin esim. Markku Salosta, Anu Penttisestä ja Joonas Rantasalosta, myös Väinö Linnasta (1920–92) ja Pentinkulman vuotuisista kirjallisuuspäivistä heinä-elokuun vaihteessa

o maaseutuelinkeinoja, paljon esim. hevosia

o Honkolan kartano, omistaja Christine Furuhjelm,  noin 4 000 hehtaaria , Nuutajärven kartano, omistaja Sauli Siekkinen, kunnostettavana

o nimikkoeläin kuha, nimikkokasvi kataja


 o   o   o

 

Narratiivinen journalismi

on kuin täytekakku

 

 Lukuvuosi takana. Elina Grundström päätteli lukuvuottaan Tampereella, kun Pirkanmaan freet tekivät pikapyrähdyksen professorille.

Narratiivisesta journalismista kiinnostuneen kannattaa kuukeloida alkuun ainakin nämä kaksi nimeä: Jack Hart ja Mark Kramer, mutta Suomestakin löytyy sellaisia kuin Maria Lassila-Merisalo tai Elina Grundström.

Heidän tuotantoonsa perehtymisen  jälkeen voi pohtia omia kirjoittamisiaan ja ryhtyä vaikkapa kurinalaiseksi juonisuunnittelijaksi.

Nämä johtopäätökset tuli tehtyä sen jälkeen, kun Pirkanmaan freet -ammattiosasto käväisi journalistiikan vierailevaa  professoria Elina Grundströmiä tapaamassa Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikössä.

Grundström oli toukokuun lopulla 2014 päättelemässä  vierailevan professorin kauttaan ja palaamassa Helsinkiin. Takana on mm. kurssi tarinan rakentamisesta asiajournalismissa ja mm. Kramerin pitämä työpaja Helsingissä. Pöydällä oli Musta orkidea, suomalaisen narratiivisen journalismin perusteoksia tältä päivältä. Meilläkin voidaan mennä tarinallisuudessa taaksepäin aina 1950-luvulle asti ja vähemmän yliopistollisesti esimerkiksi Ilmari Turjaan, mutta häntäkin ennen Ilmari Kiantoon tai Juhani Ahoon asti.

Grundström on työskennellyt mm. Hiidenkiven toimitussihteerinä, Ylioppilaslehden päätoimittajana, Vihreän Langan päätoimittajana, vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Hän on julkaissut mm. teokset Alkuperämaa tuntematon, josta kapsahti Tutkivan journalismin  Lumilapio-palkinto yhdessä valokuvaaja Yrjö Tuunasen kanssa. Hän on toimittanut  taustaselvityksen Globalisaation portinvartijat (2004) Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle sekä  raportin Intia-ilmiö ja Suomi (2005) Vesa-Matti Lahden kanssa. Tiedonjulkistamispalkinnon hän on pokannut 1995 ja 2005. Musta orkidea ilmestyi nemon kustantamana viime vuonna.

Kaivosalaa opiskelijoidensakin kanssa vierailuvuotensa aikana tutkinut Grundström kertoi vierailleen, että juonta etsitään, jotta vaativa asia-aihe aukeaisi lukijalle. Omaksuminen helpottuu, jos tarina löytyy. Markkinoinnin tarinallisuudesta hän irtisanoo itsensä vahvasti. Sen sijaan hän suosittelee Hartin Storycraftia, jonka voi ostaa paperi- tai sähkökirjana internetistä ja Kramerin Telling True Stories -teosta, jotka voisivat aukaista näköaloja. Jyväskylän yliopistolla Maria Lassila-Merisalo tutki kaunokirjallista journalismia.

–        Ei tarvitse olla edes taidokas kirjoittaja, mutta kurinalainen juonensuunnittelu eritellyin kohtauksin on kyllä tarpeen, Grundström kertoi.

Narratiivinen tai selittävä kertominen on vähän kuin täytekakku, jonka yhtä ohutta kerrota etsitään ja samalla selitetään iso asia esimerkiksi globaalista taloudesta. Hyvä narratiivi ei välttämättä ala alusta tai etene kronologisesti, vaan siinä yleisimmin aloitetaan tärkeästä kohdasta. Jossain vaiheessa työtä voi tulla kohta, että juonenkin voi unohtaa ja saa lukijat koukkuun yhä lisää tietoa tahtomaan.

Professorin tärkeä viesti oli myös se, että uusia julkaisualustoja on tulollaan. Long Playn lisäksi esimerkiksi Rapport.fi-sivuun kannattaa tutustua.

Työn ja tulojen pariin pääsee Grundströmin mielestä parhaiten toimittaja, jolla on muutamia pitkiä näkyviä juttuja, joilla saada apurahoja. Nykyään esimerkiksi Jokes ja Koneen säätiöiltä voi jo hakea  juttujenkin tekoon niitä, ei vain kirjojen. Talentumin Summalle opiskelijat tekivät tänä lukuvuonna kaivosalan juttuja. Monikanavaisuus on yksi nykytoimittajan tärkeistä työasioista, samoin datajournalismi. Sen sijaan paperilla julkaiseminen vääjäämättä harvinaistuu.

Marjatta Pöllänen

Pirkanmaan freet -ammattiosaston hallituksen jäsen Anu Kylvén pitelee taustalla puhuvan Elina Grundströmin uusinta kirjaa Musta orkidea. Se kertoo kansainvälisen kukkakaupan kiemuroista varsinkin Aasiassa.

 

Marianna Laiho (vas.) ja Marja-Leena Salotulivat kuulemaan tarinallisesta journalismista.

 

Katsopa näitä:

Rapport.fi

Longplay.fi

Kaivostyöpajassa Tampereen yliopiston journalistiopiskelijat porautuivat syksyn 2013 aikana suomalaisen kaivosbuumin syihin ja seurauksiin. Tarinoita syvältä -juttusarjan ensimmäinen osa julkaistiin 5.12. Tekniikka&Talous-lehdessä. Loput artikkelit ilmestyivät Talentumin Summa-verkkopalvelussa joulu-tammikuun aikana. Jutut ovat luettavissa Summasta ilmaiseksi. http://www.tekniikkatalous.fi/tarinoitasyvalta/

Jack Hart: Storycraft

Mark Kramer & Wendy Call: Telling True Stories: A Nonfiction Writers' Guide from the Nieman Foundation at Harvard University

Maria Lassila-Merisalo, Faktan ja fiktion rajamailla: kaunokirjallisen journalismin poetiikka suomalaisissa aikakauslehdissä. Jyväskylän yliopisto.

http://www.koneensaatio.fi/fi/jakautuuko-suomi1 

 

 o   o   o

 
 

 Jussi Riku ei ole käynyt kasvomaalauksessa, vaan saa näyttövaloa ennen kangasta.

Kysymyksiä sateli Evernotesta alkaen.

Järjestystä ja arkistotilaa

Vapaa toimittaja ja kuvaaja, tekniikan ja mm. ultrajuoksun asiantuntijana tunnettu Jussi Riku Helander kävi helmikuun kuudentena 2014 kertomassa Pirkanmaan friikuille mm. pilvipalveluista ja muista uuden tekniikan apuvälineistä kirjoittamisessa ja kuvaamisessa.

Kuviakin myyvä toimittaja Helander  käyttää kännykällään ja sormitietokoneellaan mm. Evernotea (evernote.com), josta luopuisi vasta viimeisenä, jos olisi aivan pakko.

–        Se toimii nettiselaimella, ei tarvitse ohjelmaakaan, vain kirjautumisen, Jussi Riku kertoi.

Evernote mahdollistaa vaikka mitä, vaikkei aivan alussa helppo olisikaan. Sitä paitsi se on ilmainen ja suomenkielinen. Maksullinenkin versio palvelee niitä, jotka tarvitsevat tilaa kuville ja videoille. Tekstissä raja ei ehtine tulla vastaan.

Myös sellaiset, joilla Evernotea ei ole, voivat kommentoida sitä.  Sähköpostin liitteenäkin sitä voi jakaa.

Trello taas on kolmiosainen alun perin projektinhallintaohjelma, jossa on kolme osaa, boardit, listat ja kortit. Se on ylivoimainen otsikoiden järjestelijä ja sopii tiivistämiseen tottuneille toimittajille, jotka osaavat nimetä selkeästi ja lyhyesti.

Postit eivät tuhoudu imap4:ssa, vaikka laite hajoaisi. Sen käyttö on järkevää, jos luetaan esim. sähköposteja sekä koneella että puhelimella. – Uutta laitetta hankkiessaan kannattaa toivoa imappia, Jussi Riku valisti.

Dropbox on vanhin pilvipalveluista, joilla säilöä aineistoja. Jussi Riku käyttää sitä. Maksullisessa ei ole kovin paljon säätämistä eli käyttö on vielä helpompaa kuin ilmaisessa. Myös Microsoftilla on oma Sky Drivensa ja Googlella G Drive ja kotimainenkin vaihtoehto Younited on luotu. Voit kirjoittaa vaikkapa Wordilla ja Dropbox vahtii kansioitasi ja tekee täydelliset kopiot. Jussi Rikun kolme työtoveria ei enää lähetä toisilleen liitteitä sen ansiosta.

Palvelut toimivat nykyään keskenäänkin, toisin kuin alussa. Tilaa niissä on vaihtelevasti, nimittäin 2–70 gigan välillä.

Kaikilla kameroilla ei saa RAW-formaattia, mutta sille kyllä kannattaisi kuvansa tallentaa mieluimmin kuin esim. jpg-muodossa, sillä sille tallentuu paljon enemmän dataa.

Videokuvaajillekin löytyi vinkkiä: kun kauppaaminen on vaikeaa ilman kunnon ääntä, asian voi korvata erillisellä mikillä, joiden hinnat ovat hulahtaneet mukavasti alaspäin jopa alle sataseen. Muista sekin, ettei mikkiä pidetä kädessä ja että turkistuulisuojain on paras.  Käytetyn muistikortin voi kääntää aina samalla tavalla nurin, niin tietää, missä on lisää tilaa ja mikä on jo käytetty. Freelle hyvä säätöön ja arkistointiin on Photoshop Light Room ja äänen käsittelyssä pääsee alkuun Adobe Premierillä, joka tarjoaa 30 vuorokauden koeajan maksutta.

o   o   o

 

Outi Hassi on asunut ja työskennellyt pitkään mm. unkarilaisen kirjallisuuden suomentajana Budapestissa.
 
Älä vain omista, käytä
kielenhuolto-oppaitasi!
Pirkanmaan freet istahtivat lokakuun viimeisenä iltapäivänä 2013 FM Outi Hassin kanssa kielenhuoltoon. Saimme mm. kirjallisuusvinkkejä. Näitä teoksia ei kannata pitää hyllyssä, vaan nimenomaan työ- tai kahvipöydällä. Hassi kertoi kokemuksestaan senkin, että ammatikseenkin kieltä huoltavilla voi roikkua seinällä tai verhossa hyödyllinen aanelonen vaikkapa oikeinkirjoitusasioista. Kaikkea ei ole pakko lähteä kauempaa hakemaan kuin omalta tietokoneelta.
Siis kipinkapin  käyttämään esimerkiksi näitä:
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas 2012.
Nykyajan kielenopas, Jukka K. Korpelan kotisivuilla
Käännöstoimisto Translatumin ilmaispalvelu kielitohtori.fi, jolle voi lähettää kysymyksiäkin,
Terho Itkonen: Uusi kieliopas
Marsa Luukkonen: Hauskaa kielenhuoltoa! Kielenhuollon opas
eioototta.fi
kielihelppi.fi
 
 Kielenhuolto sai väkeä liikkeelle Tampereen Hallituskadulle.
 
 o   o   o
 
Stressinhallintaa
Kirsi Heikkilä-Tammi
 
Hyväksyvää tietoista  läsnäoloa eli amerikankielisesti mindfulnessia harjoiteltiin rentoutuksen ja stressinhallinnan särmästä maanantaina 7.10.13 Tampereella Kirsi Heikkilä-Tammen johdolla. 
Kahden tunnin sessio päätyökseen tutkimusjohtajana Tampereen yliopistolla työhyvinvointia tutkivan kasvatustieteiden tohtorin kanssa olikin vastoin mahdollisia ennakkoluuloja  käytännöllistä, yksinkertaista  ja komentelematonta kuten meistä useimmille nykyään sopii. Heikkilä-Tammi on myös MBSR-ohjaaja. Lyhenne tarkoittaa sellaisia sanoja kuin mindfulness based stress reduction. Sen perustajana pidetään Massachusettsin stressinhallintaklinikalla työskennellyttä Jon Kabat-Zinnia. Menetelmä on mlaajalti todettu hoitoalan suosimaksi.
Harjoituksissa mm. haisteltiin, jopa kuunneltiin ja tuijotettiin rusinoita ennen maistamista ja syömistä, mitään muuta ajattelematta tai ainakin niin yritettiin. Samoin kaksi minuuttia piti olla hiljaa eikä saanut kommentoida päälle puhumalla tai muutenkaan, kun toinen kertoi rusinansa syömisestä. Eipä ollutkaan välttämättä kovin helppoa keskittyneesti kuunnella ja vaieta itse.
Virikkeitä vähentämällä ja keskittymään opettelemalla voi parantaa elämänsä laatua. Monet valittavat keskittymiskyvyn puutetta, vaikka yksi syyllinen on koko ajan läsnä: infoähky nimittäin. Muita ova tmm. vieraantuminen luonnosta, vuorokauden ympäri tavoitettavissa oleminen jne aivojen liikakuormittumista ja sairauksia aiheuttava elämäntapa. Siis ajapa autoasi ilman äänitteitä tai radiota, tee esim. hengitysharjoitus vaikka kymmenessä minuutissa kesken työpäivän, jätä toisten neuvominen, arvosta, jopa rakasta itseäsi, mikä meille länsimaalaisille on vaikeampaa kuin esimerkiksi  ihmisenä elämisestään kiitollisille tiibetiläisille, jotka haluavat käyttää elämänsä mahdollisimman ehjästi ja arvokkaasti. Me nimittäin olemme usein turhan ankaria varsinkin itsellemme, Heikkilä-Tammi huomautti.
 
o   o   o

A-lehtien uusi sopimus vie tekijänoikeudet

A-lehti on uudistanut vanhaa epäselvää avustajasopimusta selkeämmäksi. Uusikin sopimus vie käytännössä avustajan kaikki tekijänoikeudet.

Sopimuksella luovutetaan käytännössä kaikki tekijänoikeudet toimeksiantajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että A-lehdillä ja sen konserniyhtiöillä on yksinoikeus luovutettaviin teoksiin. A-lehdillä on oikeus edelleen luovuttaa aineistoa myös kolmannelle tai käyttää aineistoa uudelleen kaupallisesti. Tämä poikkeaa alan kauppatapasopimuksesta (VKL-SJL), jonka mukaan toimeksiantajalla on vapaa käyttöoikeus käyttötarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Kauppatapasopimuksella avustaja ei luovuta kaikkia tekijänoikeuksia toimeksiantajalle.

 Mainoskäyttö

 Aineistoa ei luovuteta kolmansien osapuolten mainoskäyttöön. Avustaja ei vastaa aineistossa esiintyvien henkilöiden suostumuksien hankinnasta, jos aineistoa käytetään muuhun kuin toimitukselliseen käyttöön. A-lehdet voi kuitenkin markkinoida omia ja konserniyhtiöin tuotteitaan avustajan aineistolla. Mainoskäytön rajaaminen ja avustajan vastuun selkeyttäminen on sopimuksessa positiivinen asia.

Oikeuksista voi sopia toisin

 Avustaja voi sopia kirjallisesti tekijänoikeuksien jaosta. Suullinen sopiminen ei ole riittävää. Jos avustaja ei halua luovuttaa A-lehdille kaikkia oikeuksia, kannattaa avustajan yrittää neuvotella paremmista tekijänoikeuksista toimeksiantokohtaisesti. Jos kaikki oikeudet luovutetaan toimeksiantajalla, lähtökohtaisesti sen on näyttävä palkkiotasossa.

 Journalistiliitto ja SFJ ovat pyytäneet tapaamista A-lehtien sopimuksesta vastaavan henkilön kanssa, jotta sopimuksesta voitaisiin vielä keskustella.

 o   o   o

Työelämässä sukupuolella on merkitystä

 Sukupuolten välinen tasa-arvo on kohentunut journalistisissa ammateissa, mutta ongelmia on silti runsaasti. Suomen Journalistiliitto selvitti keväällä 2013 tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista ja tasa-arvosuunnitelman tunnettuutta journalistisella alalla. Selvityksen mukaan tasa-arvotilanne on kohentunut aiemmasta kokonaisuudessaan ja etenkin perhevapaita voi käyttää hyvin. Suurimpia ongelmia ovat edelleen palkkaus ja työsuhteen muodot. Naisen euro on 93 senttiä ja naiset työskentelevät miehiä useammin määräaikaisessa työsuhteessa.

Myös tietämättömyys oli ongelma. Enää ei tiedetä, onko työpaikalla tehty tasa-arvosuunnitelmaa ja sitä usein pidetään turhana.

Tasa-arvosuunnittelu ei näytä toimivan työpaikoilla niin, että sen tavoite toteutuisi hyvin. Ongelmaan on etsitty jo ratkaisua ja mm. tasa-arvolain säännösten tarkistamista valmistellut Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä luovutti kesällä ehdotuksensa kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäelle. Työryhmä ehdotti, että laissa määriteltäisiin palkkakartoituksen sisältö nykyistä sitovammin.

Suomen Journalistiliitto ry tukee ajatusta siitä, että tasa-arvo pitää ottaa huomioon läpi työsuhteen työhönotosta alkaen ja koko työsuhteen ajan. Jokainen työpaikka sekä sen tarpeet ja ongelmat ovat erilaiset. ”Tasa-arvosuunnittelu on hyödyksi koko työyhteisölle, sillä se mahdollistaa epäkohtiin puuttumisen, lisää viihtyvyyttä ja vähentää väärinkäsityksiä.”, kommentoi Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen.

 Kuvitelma epätasa-arvoisista etuuksista luo eripuraa

Media-alalla työelämä on muuttunut rajusti. Yrityksiä on sulautunut yhteen ja sisäinen tiedonkulku on mutkistunut.  Yt-neuvottelujen aikakaudella journalistit pitävät tasa-arvoasioita vähäpätöisempinä kuin mm. huolta työpaikkojen säilymisestä.

Tasa-arvoasioita ei saa unohtaa, sillä kuvitelmat ja luulot työkavereiden etuuksista luovat työpaikoilla tyytymättömyyttä. ”Toisaalta tasa-arvosuunnitelma nostaa esiin sen, jos epätasapainoa tosiasiassa on olemassa. Tällöin siihen on myös helpompi puuttua.”, tiivistää Nieminen.

On olemassa mediataloja, joissa esim. tasa-arvosuunnitelmaa ei aiemmin tarvinnut tehdä, mutta tilanne on muuttunut yrityksen kasvettua.

Tasa-arvosuunnitelmaa ei tunneta

”Tasa-arvosuunnitelma toimii enemmänkin byrokratian toteuttamisena, se jää pienen piirin tietoon, ei ole mikään yhteinen keskustelun aihe, mikä sen pitäisi olla, jotta sillä olisi toivottuja vaikutuksia.” vapaa kommentti, SJL:n tasa-arvoselvitys 2013

Suurin osa tasa-arvokyselyyn vastanneista journalistiliittolaisista ei tiedä, onko työpaikalla laadittu tasa-arvosuunnitelma. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei keskustella yhteisesti työpaikoilla ja työntekijätkin pitävät tasa-arvosuunnitelmia pakkobyrokratiana.

Keskustelu yhteisistä aiheista, yhdenvertaisuudesta ja työyhteisöjen monimuotoisuudesta on syytä muistaa aina, mutta etenkin silloin, kun työpaikkojen koko on kasvanut ja tiedonkulku on monimutkaistunut. 

Jos tasa-arvosuunnitelma olisi ajan tasalla, ja sen toteutumista seurattaisiin, ei työpaikalla tarvitsisi kokea epävarmuutta siitä, onko yrityksen palkkaus- ja rekrytointipolitiikka tasapuolinen kaikkia kohtaan.

Tasapuolisuus on löydettävissä

Suunnitelmallinen tasa-arvon edistäminen on työnantajavelvoite. Koko työyhteisön täytyy kuitenkin sitoutua siihen. Tasa-arvosuunnitelma kannattaa laatia, vaikka työpaikalla työskentelisi säännöllisesti alle 30 työntekijää. Pakollinen se on kuitenkin vain sitä suuremmissa yrityksissä.

Tasa-arvosuunnitelma koskee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työpaikalla.  Mikään ei estä käsittelemästä laajemmin esim. ikään tms. seikkaan liittyviä asioita.

Erityisesti palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot käsitellään tasa-arvosuunnitelmassa.  Se voi myös olla osa henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa tai työsuojelun toimintaohjelmaa, missä tapauksissa suunnitelma pitää käsitellä yhteistoimintalain mukaisesti.

Lisätietoja:

Suomen Journalistiliiton työehtoasiamies, työelämävaliokunnan sihteeri Terhi Tarvainen, 050 562 4137, terhi.tarvainen@journalistiliitto.fi

Lähteet:

Työmarkkinatutkimus 2012, SJL

Tasa-arvoselvitys 2013, SJL

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:21

Tasa-arvosta lisäarvoa – käsikirja työpaikkojen tasa-arvotyöhön, Vastapaino, Tasa-arvovaltuutettu 2005

tasa-arvo.fi

 o   o   o

Alma 360:n freelance-sopimusta  selkeytettiin

 Journalistiliiton ja SFJ:n  edustajat tapasivat viime torstaina sopimuksen vastuuhenkilöt Alma 360:ssa. Tapaamisessa pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen sopimusehtojen sisällöstä, jotta avustajat tietäisivät, mihin he sopimuksen allekirjoittaessaan sitoutuvat.

Keskusteluita käytiin hyvässä hengessä, ja ehtoja saatiin selkiytettyä.  Alma 360 lähettää huomenna uuden sopimuksen freelancereilleen allekirjoitettavaksi.  Sopimus pyydetään allekirjoittamaan marraskuun loppuun mennessä.

 Tekijänoikeusehto

Nyt lähetettävä uusi sopimus laajentaa yhä Alma 360:n saamia tekijänoikeuksia ja kaventaa vastaavasti avustajan tekijänoikeuksia ja toimimismahdollisuuksia.  

 Sopimuksella free luovuttaa Alma 360:lle ensijulkaisuoikeuden, jatkuvan/vapaan käyttöoikeuden sekä eri kanavissa levittämiseen tarvittavat muuttamisoikeudet, ellei toisin sovita.

 Alma 360 saa rajatun edelleenluovutusoikeuden. Tämä tarkoittaa sitä, että he saavat luovuttaa freen teokset edelleen asiakkaan käyttöön kaikissa asiakkaan julkaisukanavissa käytettäväksi. Lisäksi Alma 360:n asiakas saa oikeuden käyttää aineistoa pressikäytössä, esimerkiksi lehdistötiedotteissa.

Asiakas ei saa käyttää aineistoa mainonnassa.

Alma 360 saa sopimuksella myös takautuvasti freen aiemmin Alma 360:lle myymän aineiston oikeudet  uuden sopimuksen laajuudessa, ellei muuta ole sovittu.  Jos free on ennen sopimuksen allekirjoittamista luovuttanut Alma 360:lle myymiänsä juttuja tai kuvia myös muille asiakkaille, ehto ei päde sen aineiston osalta.

 Alma 360 totesi neuvotteluissa, ettei se tarvitse tekijänoikeuksia omaan käyttöönsä, vaan se luovuttaa oikeudet suoraan asiakkaan käyttöön. Alma 360 vakuutti liiketoimintansa perustavan siihen, että Alma 360 toimii pääasiassa oikeuksien välittäjänä, eikä sille jää aineistoa tai tekijänoikeuksia varastoon.

 

Palkkioista sovitaan keikkakohtaisesti

Uuden sopimuksen mukaan avustaja ja Alma 360 sopivat palkkion määrästä etukäteen toimeksiantokohtaisesti, kun aiemmassa sopimuksessa viitattiin ostajan hinnoittelukäytäntöön. Sopimuksen mukaan avustajan kanssa sovitaan matkakulujen korvaamisesta etukäteen.  Matkakulut laskutetaan palkkion osana, samalla laskulla.

 Rinnastettavan aineiston oikeudet?

 Sopimuksen mukaan  freelancer ei voi luovuttaa toimeksiantoon perustuvaa suoraan rinnastettavaa  aineistoa muille ostajille. Eli tilatulta keikalta halutaan juttuaiheeseen liittyvät kuvat ja tekstit vain ALMA 360:n käyttöön.

 Aineistorajaus ei tarkoita sitä, etteikö samasta aihepiiristä voisi tehdä muille asiakkaille eri näkökulmista tai eri haastateltavilla juttuja ja kuvia.

 Oikeudet koko Alma-konsernille?

Alkuperäisessä sopimuksessa todettiin, että Alma 360:lla olisi oikeus siirtää sopimus vapaasti konsernin sisällä. Uuden kirjauksen mukaan sopimus voidaan siirtää vain niin, että se vastaa asiakasmediayksikön tarpeita. Yritysjärjestely ei muuta sopimuksen tarkoitusta. Näin ollen avustajan materiaalia ei voi siirtää Alma-konsernin sisällä, esimerkiksi Alman sanomalehtiin, jos Alma Media ja Alma 360 myöhemmin yhdistettäisiin.

 Allekirjoittaako?

Jokainen miettii nyt tykönään, onko sopimus allekirjoitettavissa näillä täsmennyksillä. SFJ ja Journalistiliitto muistuttavat, että laajemmat oikeudenluovutukset kannattaa ottaa esiin palkkioista sovittaessa.
o  o  o
 

Tekeekö ompelija ilmaisia korjauksia?

Kauppatapasopimuskeskustelusta

jäi käteen ainakin termejä

 Pirkanmaan freet -ammattiosasto kisaa jäsenistönsä ajasta turhankin monen vaihtoehdon kanssa. Siksikin nyt syksyn toiminnan aluksi 19.9.13 kokeiltiin ensi kertaa mahdollisimman matalan kynnyksen sähköpostiosallistumista, vaikka naamakkain tapaamiset yhä ovat ykköstoimintaamme ja -tavoitettamme, jotta tuntisimme edes toisiamme.

 

Sähköpostikeskustelun aiheeksi valittiin myyvän toimittajan ja hänen ostavan asiakkaansa välinen sopimus. Siitä nousi esille yleistyvä asiakkaan vaatimus jutun korjauksiin – nimenomaan ilmaisiin korjauksiin.Kukin saattoi osallistua koneeltaan, ei vain työpöydältään vaan jopa keikalta.

Käynnistävät kysymykset saivat kärkeen vastauksia Suomen journalistiliiton työehtoasiamieheltä Jussi Salokankaalta tämän päivystysaikana syyskuun toiseksi viimeisenä torstai-iltapäivänä.

Kolme tuntia oli aikaa lueskella ja kirjoittaa sähköpostikysymyksiä ja -kommentteja. Mahdollisuutta jopa käytettiin.

Aivan ensimmäiseksi päästiin perille siitä, ettei nyt ollut kyse mistään kauppasopimuslaista, vaan kahden osapuolijärjestön, Viestinnän Keskusliiton ja Suomen journalistiliiton välisestä kauppatapasopimuksesta. Tyhmiä kannattaa sittenkin kysellä, tuli taas todistetuksi.

 

 Mikä se kauppasopimus on, vain kirjallinenko?
– VKL-SJL -kauppatapasopimus on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken. Alan kauppatapasopimuksessa on otettu huomioon sopimusten yleisimmät ongelmatilanteet. Osapuolet voivat viitata toimeksiantoa sovittaessa VKL-SJL -kauppatapasopimukseen, jolloin varmistetaan alan kauppatapasopimuksen soveltuminen toimeksiantoon. Oikeuskäytännön mukaan sopimusta sovelletaan, jos osapuolet eivät ole sopineet nimenomaisesti ehdoista, Jussi Salokangas aloitti.


Onko sähköposti kirjallinen?
– Sopimukset voivat muodostua suullisesti, kirjallisesti, käyttäytymisen perusteella tai sähköisesti. Kirjallinen tai sähköinen sopimus on aina helpommin toteennäytettävissä kuin suullinen. Suosittelen sopimaan asioista sähköisesti.


Mikä laki on kyseessä, kun kauppasopimuksesta puhutaan?
– Kauppatapasopimus ei ole sama asia kuin laki. Osapuolet voivat aina sopia alan kauppatapasopimuksesta toisin, koska kauppatapasopimus ei ole pakottavaa oikeutta. Palvelun tai immateriaalioikeuksien luovutuksesta ei ole lainsäädäntöä. Ainoastaan tekijänoikeuslaissa on säädetty kohtuullisesta korvauksesta tekijälle. Sopimusoikeuden yleisten oppien mukaan, jos tulkintalähdettä ei ole olemassa, viitataan usein alan käytäntöön. Kauppatapasopimus kuvastaa siis alan yleistä käytäntöä. Esimerkiksi Kouvolan hovioikeus on viitannut riita-asiassa SJL-VKL -sopimukseen alan käytäntönä. Kauppatapasopimuksen juridinen sitovuus tulee siis oikeuskäytännöstä ja oikeustieteestä.


Koskeeko laki vain ammattilaisia vai kaikkia suomalaisia? Jutun kauppaajia ei kovin monta ole ja ostajia vielä vähemmän, vai?
– Lainsäädäntö koskee kaikkia suomalaisia. Kauppatapasopimus kuvastaa ainoastaan alan käytäntöä. Alan käytäntöön viitataan usein oikeuskäytännössä juridisena lähteenä, jos osapuolet eivät ole muuten sopineet asiasta.


Kuinka uutta tai vanhaa kauppasopimusta koskeva lainsäädäntö on? Näetkö uusimistarpeita?
– Kauppatapasopimusta tulisi uudistaa. VKL on halunnut saada sopimukseen muutoksen, jonka mukaan avustaja luovuttaisi kaikki tekijänoikeudet toimeksiantajalle. SJL ei ole voinut pitää tätä hyväksyttävänä ehtona ja muutoksista ei ole pystytty sopimaan. Muun muassa virheestä ja maksuaikataulusta tulisi saada tarkemmat säännökset sopimukseen.


Millaiset sanktiot laki määrää sopimuksen rikkomisesta?
– Sanktiot ovat hyvin erilaiset riippuen sopimuksen rikkomisesta. Ostajalla voi olla oikeus hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen, jos toimitetussa jutussa on virhe. Myyjällä on oikeus sovittuun palkkioon, eikä ostaja voi yksipuolisesti vetäytyä sitovasta sopimuksesta.


Kauanko sopimus sitoo? Pääseekö siitä koskaan irti?
– Kauppatapasopimuksesta voidaan aina sopia toisin. Se ei ole pakottavaa oikeutta. Sitä sovelletaan, jos osapuolet eivät ole muuten sopineet toisin.


Mitkä ovat ostajan velvollisuudet ja mitkä myyjän?
– Ostajalla on velvollisuus myydä toimeksiannon mukainen työ. Myyjän päävelvoitteena on maksaa sovittu palkkio.


Mikä ero on yrityksen lupauksella ja verokirjalla työskentelevän lupauksella?
– Lähtökohtaisesti kummatkin ovat yrittäjiä, eikä lainsäädännössä tehdä eroa toimintamuodoille. Sopimukset sitovat, eikä niitä voi yksipuolisesti purkaa.

Näin vastasi siis liiton juristi. Keskustelua käytiin kolme tuntia ja siinä päädyttiin mm. toteamaan, että Viestinnän keskusliitto ei ole tarjoamassa vastineeksi Journalistiliitolle Jussi Salokankaan mukaan muuta kuin kylmää kyytiä:

–        Haluaisimme täsmentää tekijänoikeus- ja virhettä koskevia ehtoja. Pyrimme neuvottelemaan uudistetusta kauppatapasopimuksesta vielä uudelleen. Tuskin pääsemme yksimielisyyteen, Salokangas kirjoitti.

Esimerkkejä siitä, ettei sopimus ole pitänyt, riittää eikä juuri koskaan iloiseen suuntaan toimittajan kannalta:

–        Minulla on tarjolla vain surullisia esimerkkejä, mutta se kuuluu tähän ammattiin. Syksyn aikana on yleistynyt käytäntö, ettei saatavia suoriteta tai toimeksiantaja ei muuten ole tyytyväinen juttuun. Toimeksiantaja ei suostu maksamaan juttua, koska se ei ole lehden mielestä julkaisukelpoinen ja purkaa sopimuksen. Sen vuoksi jutun raameista sopiminen on tärkeätä. Lehden julkaisupäätös ei vaikuta siihen, suoritetaanko jutusta maksua vai ei.

 

Jos jutussa ei ole virhettä,

juttua ei tarvitse editoida

Salokankaan mukaan toimeksiantoa sovittaessa ehdot ovat sitovia. Niiden perusteella avustaja tekee työnsä. Avustaja luovuttaa valmiin työn. Avustaja voi kieltäytyä tekemästä muutoksia tai lisäyksiä. Jos sen sijaan suorituksessa on virhe, avustajan on korjattava virhe. Toimeksiantajan on annettava avustajalle oikeus korjata virhe ennen hinnanalennuksen vaatimista. Valitettavan usein avustajat tekevät isojakin muutoksia juttuihin. Haittapuolena on, että toimeksiantajat eivät oikein ymmärrä lainsäädäntöä tai freen arkea, vaan olettavat, ettei se ole iso asia avustajalle.

Toimitustyön arjessa on havaittu sellaista henkeä, että muutoksia halutaan entistä enemmän ja pitkänkin ajan jälkeen jutun kirjoittamisesta ja maksamisesta. Keskustelijat kertoivat huomanneensa, että jos kieltäytyy editoimasta, ei uusia toimeksiantoja enää tule. ”Niin se vaan menee. Toimeksiantajat tosiaan pitävät itsestäänselvyytenä että editointi kuuluu sovittuun könttähintaan, vaikkei sitä joutuisi tekemään vuosi jutun jättämisestä ja maksun saamisesta.”

–        Jos jutussa ei ole virhettä, juttua ei tarvitse editoida. Avustaja luovuttaa aina valmiin työn. Jutussa ei ole virhettä, jos se ei vain miellytä toimeksiantajaa. Virheellä tarkoitetaan sitä, että juttu on tehty toimeksiantajan ohjeiden vastaisesti,  Salokangas kirjoitti ja kertoi, että kauppatapasopimukseenkin on liitto pyrkinyt saamaan maininnan, että jos jutussa ei ole virhettä, sitä ei tarvitse editoida.

Keskustelussa ehdotettiinkin, että mitähän jos laitamme laskuun lausekkeen, että mahdollisesta editoinnista laskutetaan erikseen ja tuntihinta on tämä x-hinta.

Salokankaan mukaan toimeksiantajan ohje on syytä säilyttää siihen asti, kunnes lasku on maksettu.

 –  Tekijänoikeuksien kannalta sopimusehdot olisi hyvä säilyttää ikuisesti. Ne eivät yleensä vie hirveästi tilaa sähköpostista.

–        Erittäin hyvä idea lisätä kirjaus laskuun. Ongelmana on, että lasku maksetaan yleensä jälkikäteen ja toimeksiantaja saa laskun vasta myöhemmin. Toisaalta on juridisesti selvää, että toimeksiantajan on aina maksettava lisätyöstä avustajan hinnoitteluperusteen mukaan, ellei muusta ole sovittu. Tuskin räätäli tai ompelija korjaa jonkun toisen pukua ilmaiseksi monta kertaa.

Tässä on viisautta ja meille hyvä ohje, keskustelussa todettiin. 

Marjatta Pöllänen


Lähde teatteriin
maanantaina 21. 10. klo 19 katsomaan näytelmää freelancereista ja pätkätyön tekijöistä!

Tampereen teatteri: Radikaaleinta on arki - dokumentaarinen arkikomedia pätkätyön tekijöistä:
"No eihän vakaa työelämä voi olla jotain mennyttä maailmaa. Älytön väite! Kyllä joku tätä laivaa ohjaa. Porukka kelaa kuumeisesti, miten tästä selvitään. Nää roskakeikat on ihan väliaikaisia. Kyllä tää kohta alkaa toimia. Ja musta tulee semmonen kuin muista. Musta tulee joku, jolla on palkalliset lomat ja sairaslomat, ihminen, jolla on aikaa solmia ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Työntekijä, joka käy stadion-konserteissa ja vie kummilapset huvipuistoon. Perusihminen.


Totuus on usein tarua ihmeellisempää. Radikaaleinta on arki käärii hihat, leimaa kellokortin ja pureutuu syvälle suomalaisen työelämän murrokseen pätkätyön tekijöiden näkökulmasta. Miten rakentuu freelancerin selkänahasta uusi työelämäbrändi? Minkälaisissa tunnelmissa sujuvat prekaarit soolopikkujoulut? Mitkä ovat seuraukset kun pääkonttorilla on linjattu, että tästä eteenpäin työpaikalla "on kivaa"?

Fiktiota ja dokumentaarista materiaalia yhdistelevän arkikomedian pohjaksi on kerätty kokemuksia pätkätyöläisyydestä kolmelta paikkakunnalta  Tampereelta, Joensuusta ja Rovaniemeltä. Hopeinen kuu vie prekaarimme matkalle suomalaisen työn radikaaleihin hetkiin.

Kääräise folio naamaan ja lähde mukaan!

Esitys on Teatteri 2.0:n, Tampereen Teatterin, Joensuun Kaupunginteatterin ja Rovaniemen Teatterin yhteistuotanto."

Pressilipun hinta 15 euroa.
Ilmoittaudu osoitteeseen mia.hemming@gmail.com HETI!
 
 
o  o  o
 

Valoa pimeyteen – salamakuvauskurssi

Aika: 16.11.2013. klo 12 - 17
Paikka: PJY:n toimisto, Hallituskatu 29 A 23, 33200 Tampere

Kurssin tarkoituksena on oppia tekemään hyvin valaistu henkilökuva olosuhteista ja kuvauspaikasta riippumatta. Oppeja voi toki hyödyntää muussakin kuvaamisessa.
Kurssi sopii "kuvaaville toimittajille" ja muille kevyellä kalustolla kuvaaville, jotka haluavat kehittää salamankäyttötaitoaan etenkin henkilökuvauksessa.
Mukaan mahtuu 12 SFJ:n jäsentä.
Kurssiin sisältyy alustus, yhdessä tehtyjä salamankäyttödemoja, ja kurssilaisten omilla välineillään tekemiä pikaharjoituksia.
Kurssin sisältö pähkinänkuoressa:
- miksi ja milloin salamaa kannattaa käyttää
- täytesalama (vallitsevan valon ja salaman tasapainottaminen)
– salaman käyttäminen päävalona
– muotoileva valo (lähettimet, heijastimet yms.)
– improvisointi ja tee-se-itse- -viritykset
Kurssin vetää Ville Palonen. Reportaasi- ja henkilökuvaukseen erikoistunut helsinkiläiskuvaaja on mm. Imagen, matkailulehti Mondon ja Finnair Blue Wingsin vakituinen avustaja.
Kurssilaisten pitää osata valokuvaustekniikan perusteet (esim. suljinaika & himmenninaukko, eli manuaaliasetuksilla kuvaaminen).
Kuvankäsittelytaitoa ei tarvita.
Mukaan pitää ottaa oma järjestelmäkamera ja käsisalama eli irrallinen "pikkusalama" (esim. Canon Speedlite / Nikon SB).

Koulutuksen omavastuuosuus on 50 euroa.
Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.
Peruuttamattomista paikoista veloitetaan omavastuuosuus.
Ilmoittautuminen: ti 8.11. mennessä
osoitteella yhdistys@freet.fi

o  o  o


 
 
Herra Hakkaraisen talossa on tehty töitä jo kymmenen vuotta. Nämä kissat ovat itse asiassa pyöreän pöydän ritareita.
 
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi sijaitsee apteekkari Bäckmanin rakennuttamassa ja Otto Ivar Meurmanin piirtämässä talossa.
 
 
Pirkanmaan freet vieraili  kirjapääkaupungissa
 
Pirunlinna väistyi,
 
Hakkarainen ei
Perinteinen Pirkanmaan freet -ammattiosaston kevätretki tehtiin Sastamalan kaupunkiin kirjallis-kirkollisissa aiheissa.
Ensin tutustuttiin kaupungin ja sen kulttuurityön rakenteeseen hallintojohtaja Hannu Nikkilän ja markkinointipäällikkö Johanna Kurkikankaan  esityksin ja kierrettiin suomalaisen kirjan museo Pukstaavi tiedottaja Anna Ulvisen johdolla, siirryttiin sitten pihan perälle tornihuvilaan perehtymään näyttelyyn eli Kiljusen herrasväkeen Veli-Pekka Bäckmanin opastuksella ja sieltä naapuriin Herra Hakkaraisen taloon. 
Kiitämme vierailun isäntää Sastamalan kaupunkia ja junailijaa, Karkussa asuvaa jäsentämme Mia Hemmingiä hyvästä huolenpidosta!
Lopulta löysimme toisemme Pyhän Olavin kirkosta, vaan emme enää Emil Danielsonin taiteilija-ateljeelta Pirunvuorelta, jonne emme rankkasateen  ja ukkosen viivästyttäminä  ehtineet. Siinä siis syytä vielä lähteä tähän satakuntalaiseen Pirkanmaan kaupunkiin!
 
Sastamala nyt:
o Sastamala koostuu peräti seitsemästä entisestä itsenäisestä kunnasta.
o Nykyinen Sastamala syntyi Vammalan, Mouhijärven ja Äetsän liitoksesta 2009. Ne muut ovat Karkku, Keikyä, Kiikka,Suodenniemi ja Tyrvää. Niiden jälkeen Sastamalan kokonaisuuteen liittyi vielä Kiikoinen vuoden 2013 alusta.
o 710-vuotias
o julistautui kirjapääkaupungiksi 11. tammikuuta 2013, tähtää Unesvon maailman kirjapääkaupungiksi 2017, muita tähtäimiä yrittäjyys ja asuttavuus
o Asukkaita vuoden 2013 alussa 25 747
o veroprosentti 20
o kahdeksan kirkkoa, vanhimmat Pyhän Marian kirkko ja Pyhän Olavin kirkko
o Maata 1 430 neliökilometriä, vettä 102
o Muinaisesta Sastamalasta on syntynyt 20 seurakuntaa, mm. Merikarvia, ruotsiksi Sastmola, Messukylä ja Peräseinäjoki.
 Johanna Kurkikangas kertoo Sastamalasta ja mm. Vanhan kirjallisuuden päivistä.
 
 Herra Hakkaraisen talon viileintä osaa on kellari, jossa oleilu maistui hellepäivänä parhaalta.

 Kiljus-näyttelyyn kuuluu mm. tämä kissapuu, joka liikettä tunnistettuaan alkaa päästää aitojen kissojen ja heitä matkivien lasten ääniä.
 
Heljä Vasara ui jo, pj. Marjatta Pöllänen tyytyy kahlaamaan, kun elämänsä ensi kertaa pääsi pallomereen Kiljus-näyttelyssä tornihuvilassa.
 
Hannu Nikkilä avasi tämän laukun aivan luvallisesti Pukstaavissa, jonka esineisiin saa pääsääntöisesti koskea.
 
 Karkussa pian vuoden asunut Mia Hemming järjesti retkeä, takaa kurkistava Olli Mäki  tuli Tampereelta.
 
o  o  o
 

SMF vaatii valokuvaajilta

kaiken

 Sanoma Magazines Finland Oy (SMF) on lähettänyt asiakaslehtiin kuvaaville freelancer -valokuvaajille avustajasopimuksen, jolla valokuvaajilta viedään lähes kaikki tekijänoikeudet. 

 Sopimuksella valokuvaaja luovuttaa yhtiölle kaikki taloudelliset oikeudet luovutettaviin kuviin eikä valokuvaaja lähtökohtaisesti saa käyttää kuvia omassa kaupallisessa toiminnassaan. 

SMF voi pääsääntöisesti julkaista kuvia toistuvasti eri lehdissä tai luovuttaa kuvat kenelle tahansa ilman erillistä korvausta.

 Sopimuksen mukaan valokuvaaja ei saa käyttää tai myydä kuvaustilanteen yhteydessä otetettuja kuvia, jos luovutus on tulkittavissa kilpailevaksi toiminnaksi Sanoma-konsernin kanssa. SMF ei suorita näistä kuvista erillistä palkkiota, vaan ehdolla rajoitetaan pelkästään valokuvaajan toimintavapautta.

 Journalistiliitto ei suosita sopimuksen allekirjoittamista, ellei sovittu korvaustaso ole kohtuullinen. Sopimukseen voi yrittää neuvotella poikkeuksia tekijänoikeusehtojen osalta, vaikka tosiasiassa poikkeuksista neuvotteleminen on osoittautunut yleensä mahdottomaksi.

o   o   o    

 

Vikes sai rahaa myös Pirkanmaalta, kun kevään viileänä iltana juostiin tai löntysteltiin Pyynikin kentän ympäri. Vas. Anne Karuvuori, Marjatta Pöllänen, Hanna Hyvärinen ja kierrostehtailija, palkittu Yrjö Kares. Kuva: Asta Kettunen.

 Sananvapautta tuettiin

kiertämällä Pyynikin kenttää

Pirkanmaan Journalistit haastoi yhteistyökumppaneitaan ja jäseniään kiertämään rataa tiistaina 14.5.13 Tampereen Pyynikin kentällä Ratakierrokset kerryttivät rahaa Viestintä ja kehitys -säätiölle (Vikesin keräyslupa 2020/2011/3372), www.vikes.fi.

Ahkerin radan kiertäjä oli Yrjö Kares ja parhaiten pukeutuneen palkinnon nappasi Pirkanmaan freet -ammattiosaston puheenjohtaja Marjatta Pöllänen. Kummallekin lohkesi Vikesin hyväksi myynnissä oleva muki, jonka kylkiä koristavat joko Matti Apusen, Piia Pasasen tai Ruben Stillerin huulet.

 Freet kiittävät järjestäjistä olletikin Pirkanmaan Journalistien hallituksen puheenjohtajaa Tuukka Välimäkeä ja asioidenhoitajaa Kirsi Huhtasta.

 Vikes (www.vikes.fi) on Suomen ainoa yksinomaan vapaata tiedonvälitystä tukeva säätiö. Tänä vuonna se tukee sananvapaushankkeita 13 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Pirkanmaan freet ovat tukeneet ammattiosastona Vikesiä satasella vuodessa.

 

Lajittele, suodata, laske ja löydä!

 

 Hanna Takala ja oik. koulutuksen järjestänyt Sanna Sevänen.

 Excel toimittajan työkaluna -oppiin oltiin niin tyytyväisiä, että sitä vastaavia koulutuksia toivottiin jatkettavan vielä vuosittain. Tampereella haaveillaankin nyt, saisimmeko Takalan tänne myös ensi keväänä.

Toimittaja ja tuottaja Hanna Takala  rohkaisi huhtikuussa 2013 Hallituskadun tiloissa pirkanmaalaisia kollegojaan olemaan säikkymättä isoja tietomääriä.Excel kouluttajan työkaluna -koulutuksessa opittiin harjoitusesimerkein mm. lajittelemaan kotimaista sanomalehdistöä ja suomalaisten kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä.

Ainakin puolinörtiksi tunnustautuva Takala väittää, että tietomassojen yhdistäminen tuo joskus niinkin mojovia yhllätyksiä, että "tää on hauskaa". Tutkivien toimittajien kouluttamisia seuraava Takala on myös saanut vahvistusta sekä kurssiopettajiltaan että tilastotieteilijöiltä, kun on lähtenyt soveltamaan, miksemme siis mekin...

Mm. Tampereen yliopistossa opettanut Takala perehdytti mm. lajitteluun, suodatukseen ja oikoteihin, joilla voi välttää turhaa käsityötä. Järjestäjinä olivat sekä Pirkanmaan freet -ammattiosasto että Pirkanmaan Journalistit.

                          

Tampereen Sevänen SFJ:n hallitukseen

Suomen Freelancer-yhdistyksen vuosikokouksessa Pirkanmaan freet saivat edustajansa valtakunnalliseen yhdistyksen hallitukseen, kun Sanna Sevänen sai varsinaisen jäsenen paikan Heikki Jokisen luotsaamasta joukosta, johon kuuluvat myös helsinkiläiset toimittajat  Tiina Sandberg, Taneli Topelius
ja Jukka Väyrynen sekä toimittajat Merja Ojansivu Heinolasta.
Yhden vuoden kaudelle varajäseniksi valittiin valokuvaaja Paula Myöhänen Mikkelistä ja toimittaja
Tiina Ruulio Helsingistä.
Yhdistyksen hallituksessa jatkavat kaksivuotiskauttaan puheenjohtajan lisäksi valokuvaaja
Hanna-Kaisa Hämäläinen Muuramesta, toimittajat Ville Hänninen Helsingistä,
Maria Markus Jyväskylästä sekä Juhavaltteri Salminen ja Elina Teerijoki
Turusta.
Journalistiliiton valtuustossa freelancereita edustavat  valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen Muuramesta ja toimittaja Olli Sulopuisto Helsingistä. (freet.fi/uutiset)

 

o  o  o

 

Kuntosali tutuksi

ja kokousta päälle

 Pirkanmaan freet -ammattiossto aloitti vuotta tutustumalla kuntosaliin Tullintorilla. Kiitos Ilona Kaakiselle, joka perehdytti laitteisiin ja kaikille paikalle rohjenneille! Tiesitkös, että parin kolmen tunnin päästä harjoitteista voisit viellä rentouttaa lihaksia, niin et ole seuraavana aamuna läheskään niin kipeä.

Rehkimisen päälle pidettiin vuosikokous, joka päätti jatkaa nykyhallituksen työskentelyä. Vain Sinikka Tierna vaihtui Mari Valkoseksi (ks. hallituksen kokoonpano tämän sivun alinna).

Keväällä terästetään juttuja Excelillä, pohditaan niiden etiikkaa ja sopimusoikeutta sekä havitellaan kesäretkeä Sastamalaan. Seuraa SFJ:n sähköposteja ja tätä sivua! Ainakin 13.4. tavataan taas!

Ilona Kaakinen vas. neuvoi Iita Kettusta. 

.

Juha Aaltonen järjesti tilaisuuden kokeilla Tullintorin Albatrossin laitteita.

Ei mua!

Peejii Pöly äheltää.

 

No kivaa tää on kumminkin!

 

 LUKUVINKKI

Frimanin Terhi löysi tanakkaa luettavaa Ylen sivuilta, katso vaikka:

http://yle.fi/uutiset/hannes_heikura_manaa_lehtikuvan_kuolemaa/6472214
 
ja vinkkaa hallituksen jäsenille, yhteystiedot alla, jos haluat muidenkin friikkujen lukevan jotain meitä sivuavaa tai muuten tärkeää!

 

 

Kuinka freelancerin tulisi laskuttaa työstään?


Suomen freelance-journalistit ja Grafia ovat laatineet Freetyön
palkkiolaskurin helpottamaan media-alan freelancereiden hinnoittelua.

Laskuriin syötetään tosiasialliset työstä aiheutuvat sivukulut ja
laskutettava työaika. Tuloksena jokainen saa osviittaa siitä, mille tasolle
oma tuntilaskutus tulisi asettaa.

Suomen Journalistiliitto ja Suomen freelance-journalistit ovat julkaisseet
jo 70-luvulta saakka ohjeistusta siitä, kuinka journalistisesta työtä
pitäisi laskuttaa päästäkseen alan keskiansioihin. Freetyön palkkiolaskurin
avulla jokainen saa henkilökohtaisemman laskelman.

Laskurin demoversioon voi tutustua täällä:
https://www.prohostonline.fi/hinnoittelulaskuri/. Lopullinen laskuri
julkaistaan joulukuussa, kun SFJ on kerännyt jäseniltään palautteen laskurin
toimivuudesta. Palautetta saa antaa yhdistyksen toimistolle:
yhdistys@freet.fi

 

Ostajia kohdattiin

Pirkanmaan freet ja Pirkanmaan Journalistit järjestivät yhdessä 8. marraskuuta 2012 iltapäivän juttujen ostajien kanssa. Yliopiston kirjaston Linnan ryhmähuone täytettiin kiitettävästi. Suomen freelance-journalistit ry:n  puheenjohtaja Heikki Jokinen kertoi tuoreesta kyselystä, joka kohdistettiin freelance-työtä ostaville. 

Keskustelemassa olivat myös toimituspäällikkö Mari Karsikas Evita-lehdestä, Maailman Kuvalehden päätoimittaja Ilkka Lehdonmäki sekä kulttuuritoimituksen esimies Markus Määttänen Aamulehdestä.

Heikki Jokinen, Markus Määttänen, Mari Karsikas ja Ilkka Lehdonmäki kytkeytyvät kaikki myös Tampereeseen: Jokinen opiskeli täällä, Määttä on syntyperäinen, Karsikas työskenteli Aamulehdessä ja alueradiossa ja Lehdonmäki asuu täällä vaikka työskentelee Helsingissä.
 
Jokinen kertoi Suomen freelance-journalisteissa olevan lehdistön freejäseniä jo noin 1 300. Radio- ja televisioväki toimii omassa liitossaan RTTL:ssa.
Sanoma- ja aikakauslehtien ostajilta kysyttiin tänä vuonna 2012 mm. palkkioon vaikuttavista syistä. Otos oli pieni, sillä läheskään kaikki kysytyt eivät ennättäneet vastata.
Sanomalehden vastanneista ostajista 60 prosenttia kertoi, ettei tee laajoja oikeuksia koskevia avustajasopimuksia, kun esimerkiksi Talentumille töitä tekevistä ja kyselyyn 2010 vastanneista vapaista toimittajista saman verran sanoi, että sopimus on tehty.
 
Laatu, aika, luotettavuus
Palkkioon vaikuttavia syitä ovat kyselyn mukaan kärkipäästä työn laatu, työhön käytetty aika, freen luotettavuus ja aikataulussa pysyminen, merkki- ja liuskamäärä ja erikoisalan hallinta sekä esimerkiksi vähäinen editoinnin tarve. Ainoa, mikä ei lainkaan vaikuttanut, oli freen koulutustaso. Vastanneet ostajat kertoivat 77-prosenttisesti, ettei palkkioita koroteta järjestelmällisesti.
Alan keskipalkat löytyvät freesivuilta internetistä. Vastaajista 43 prosenttia piti niitä liian korkeina. Monen sanomalehtipuolen vastaajan mielestä 200 euroa oli yleisin palkkio jutusta, haarukkana on noin 180–400 euroa. Aikakauslehtipuolen vastaajilla summat vaihtelevat 200–800 euron välillä päivän työstä ja 44 prosenttia vastaajista kertoi korottaneensa palkkioita järjestelmällisesti. Samalla kerrottiin, että alalla vastaanotetaan yhä keskeneräisempiä juttuja, jotka eivät myöskään vastaa toimeksiantoja.
 
Koko Almalle
Aamulehden kulttuuritoimitus ei enää  virallisesti marraskuusta 2012 alkaen ole palvellut enää vain Aamulehteä, vaan pääjutut rakennetaan niin, että ne voivat kiinnostaa myös esimerkiksi rovaniemeläisiä tai kainuulaisia lukijoita, kulttuuritoimituksen esimies Markus Määttänen kertoi. Mukana ovat myös muut almalaiset eli Satakunnan Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat sekä Lapin Kansa ja niiden verkkosivut.
Näin tehtiin, jotta pienten toimitusten ihmiset voisivat paneutua entistä enemmän paikallisiin aiheisiin eikä valituksia ole kuulunut.
Palkkioita pyritään tästäkin syystä nostamaan, mutta Määttä kertoi, ettei ole valtuuksia sanoa, että niin tehtäisiin järjestelmällisesti. 
Käytännössä entisten noin 35 kirjallisuuskriitikon määrä tippuu reiluun kymmeneen ihmiseen  iskuryhmässä, joka käsittelee valtakunnallisesti kiinnostavat kirjat ja saa kerralla vähän enemmän palkkiota. Sopimuksia tehdään parasta aikaa eikä kieltäytyjiä ole tullut vastaan ainakaan kulttuurissa. Myös urheilu ja uutiset ovat siirtyneet näin tekemään. Tampereella investoidaan noin 50 miljoonan euron painokoneeseen eikä päätöksiä esimerkiksi Aamulehden formaatista ole vielä tehty. Määttänen veikkaakin monen julkaisun nopeaa siirtymistä  tabloidiin, jos Helsingin Sanomien muutos sujuu mutkitta alkuvuodesta 2013.
Määttäsen mukaan omat ideat toteutetaan omalla väellä ja suurin osa toimituksen ulkopuolella työskentelevien toimittajien jutuista on heidän itsensä ideoimia, ei kulttuuritoimituksen tilaamia. Määttänen oli keskustelijoista ainoa, joka kehotti käyttämään myös muita lähestymistapoja kuin sähköposti, joita mies saa nelisensataa vuorokaudessa.
Kulttuurista kirjoittavalla tulee Markus Määttäsen mielestä olla ainakin yleissivistsystä, kulttuurinen tuntoaisti ja jokin erikoisala. Hyvästä ideasta kannattaa soitella, jopa käydä toimituksessa.
 
Myy ideaasi, josta innostut itsekin
Mari Karsikas ei ole itse käynyt juttukeikalla ainakaan kolmeen vuoteen, sillä juttujen ostaminen ja heti alussa eli ensimmäisistä yhteydenotoista freen ja ostajan välillä alkava editointi vievät bonnierilaisen aikakauslehden Evitan toimituspäällikön ajan tyystin. Toimitus on pieni, joten avustajia ja osa-aikaisia muita bonnierilaisia käytetään paljon ja briiffaaminen on täyttä työtä.
Karsikas antoi vinkkejä lehtitaloa  lähestyville freelancereille: tiedä mihin lehteen myyt, myy ainutlaatuista ideaa, josta olet itsekin innoissasi, mieluiten sähköpostitse ja tee mitä sovittiin sekä bonuksena yllätä tilaaja.
Kannattaa lukea lehteä, jolle aikoo myydä eikä kannata aloittaakaan neuvotteluja, jos oma näkökulma on kullankallis ja luovuttamaton, sillä talolle on tärkeää, että joka juttu näyttää Evitalta.
Myy, älä vihjaile, Karsikas kertoi ja vaatii esimerkiksi haastateltavan nimeä, ei arvuutteluja varastamisen pelossa. Varkaus olisi nimittäin lyhytnäköistä toimintaa, lopettaisi yhteistyön heti ja veisi lehden maineen.
 
Päätökset tehdään nopeasti
Ilkka Lehdonmäki toimi ensin freenä, mutta alkoi ostaa puolipäiväisesti jo Ydintä 90-luvulla toimittaessaan ja ostaa nyt Maailman Kuvalehteen, jollei free tavoita eniten neuvottelevaa toimituspäällikkö Anni Valtosta.
Lehdonmäki susottelee mediakortin lukemista ja itse lehdenkin painettua versiota. Hänen vinkkiensä mukaan freen kannattaa tarjota rohkeasti ja selkeästi, mieluiten sähköpostilla ja myyvästi, sillä päättäminen on tosi nopsaa toimintaa. Itsestään on turha kertoilla, kannattaa keskittyä aiheeseen ja kuvata se mieluiten uudesta näkökulmasta ja nimenomaan ihmisistä, heidän perheistään ja  arjestaan tai vaikkapa Suomeen linkittymisestä, ei hankkeista, joita juuri tälle toimitukselle varsin usein tuodaan.
Lehdonmäen mukaan on turha tarjota jo muualla julkaistua tai toisen tässä julkaisussa jo käsittelemää. Älä myöskään huijaa, hän neuvoi, vaan kerro suoraan, jos olet tarjonnut aihetta muuallekin äläkä liioittele. Mieti näkökulmaa ilman kurjuuksien tai vääryyksien kauhistelua, katso lehden arkistosta, onko aiheesta jo tehty tarinaa. Mieti aihetta myös näkökulmaltaan ja mieti juttusi paikkaa lehdessä. Irtokolumneja ei tähn lehteen osteta, ei myöskään musiikkiarvosteluja. Ajattele myös jutun ajankohtaisuutta katsomalla dead line ja lisäämällä siihen vielä kolmisen viikkoa.Tarjoa vain tuoretta, rajaa aiheesi ja lähesty sähköpostilla. Puhu myös rahasta, jottei tule pettymystä, kun työ on jo alettu tai jopa tehty.
 
 
Linnan ryhmähuoneeseen saapui sekä opiskelijoita että konkareita.
Seminaarin osallistujia kiinnostivat  mm. palkkion suuruus, printin tulevaisuuteen uskominen, kuvaajapolitiikka, josta useissa aikakauslehdissä määrää ad, mutta freelläkin voi olla siihen valtaa ja jutun editointi, joka alkaa jo briifin antamisesta. Useimmiten ainakin löysiä poistamalla juttua parannetaan, puolin ja toisin todettiin.(mp)
Lisää tietoa: http://www.freet.fi/sopimukset/
 
  o   o   o


    Juha voitti selkeästi

Tampere Areenalla kokeiltiin hohtokeilausta syksyllä 2012 pienellä ja sinnikkäällä komppanialla niin, että Juha Aaltonenhan sen voiton sitten vei ja kirkkaasti, vaikka parhaansa mukaan yritti neuvoa meitä vähemmän menestyneitä.

Tästä tajuavat jotain ne jotka lajistakin jotain tajuavat. Ensimmäinen kierros ehdittiin loppuun asti yhdellä radalla kolmeen pekkaan. Sen tulos oli Juhalle 72, Iitalle 42 ja Marjatalle 54, luultavasti pistettä.

Mitäs kettu pihlajanmarjoista? Jotain sellaista kai kuten voittajakin totesi, ettei lajia näytetä tarpeeksi televisiosta, jotta kunnon otteita oppisi. Oppi se voittajan ryökäle kumminkin.

Tai että aina ei edes monilahjakkaita onnista.Paitsi sitä yhtä.

o   o   o

 

 

Emil Wikström suunnitteli itse kotinsa ja ateljeensa yksityiskohtia myöten.

 

Kesäretki
 
kaupunkiin, jossa
 
mansikkatilaa
 
pidettäisiin kuin kukkaa
 
kämmenellä
 
Alkukesän kauneus, lomaodotukset ja mansikkapaikka. Näistä oli Pirkanmaan freeosaston vuoden 2012 kesäretki tehty.

Oikeasti mansikkapaikkakaupungissa ei ole alan yrittäjää, siinä saumaa halukkaille kuin myös vaikkapa kuljetusalan tai uusiokäytön yrityksille
.
o 21 000 asukasta, tulijoita enemmän kuin poistujia
o 18,75 veroprosentti
o UPM työllistää yhä noin 500 henkilöä, Saarioinen lähes 500
o yksi Euroopan kolmesta jalkapalloilumuseosta on täällä
o vasta viime vuodesta 2011 talousmiinusta, työttömyysprosentti vain 11,7
o Valkeakosken seudun kehitysyhtiön omistavat Valkeakoski, Akaa ja Urjala
o 70 prosenttia suomalaisista asuu 200 kilometrin säteellä Valkeakoskelta
 
 
 
Markkinointipäällikkö Petri Ahonen esitti videon, jota seuraavat myös Terhi Rannela, vas. ja Marianna Laiho.
 
 
Valkeakosken kaupunginjohtaja Markku Auvinen kertoi, kuinka on uitu vastavirtaan odotuksiin nähden eli paljon paperityöpaikkoja menettänyt paikkakunta saikin taloutensa pelastettua. – Usko ei hiipunut, vaan painettiin kaasua, Auvinen kertoi.
 
Projektijohtaja Mikko Seppälä hakee kaupunkiin uusia yrittäjiä. Paljon toiveita on kuljetuksellisesti hyvin sijoittuvasta Pirkanmaan portista eli Jutikkalan 500 hehtaarin teollisuusalueesta, jolta Hämeenlinnaan on enää 25 kilometriä ja jossa voi kenties vielä tutustua mm. tuuliruuviin.
 
Tässä yksi uusista valkeakoskelaisyrittäjistä: Peatecin toimitusjohtaja Pekka Marjomaa tekee ekopolttoainetta vanhoista autonrenkaista, nimittäin hiiltä ja öljyä ja josta on kiinnostuttu paljolti myös Suomen ulkopuolelta. Esimerkiksi idänmarkkinat kiinnostavat nuorta yritystä, jonka työministeri Lauri Ihalainen kävi vihkimässä toukokuussa 2012.
 
Teatterinjohtaja Christian Sandström hehkuttaa ensi syksyn Siltalan pehtooria ja helmikuussa maailman ensi-iltansa saavaa James Dean "Ikuisesti sinun" -näytelmää. Viime talven Piukat paikat täyttivät katsomoa paljolti muistakin kuin oman paikkakunnan yleisöstä. Valkeakoskelaisten kesäteatterissa kerrataan Vexi Salmen elämänvaiheita.
 
 
 
 
 
 Wikströmin museon aarteet ihailtiin perusteellisesti sekä ateljeen että asunnon puolelta. Paviljongissa on Kari Suomalaisen töiden lisäksi Venny Soldan-Brofeldtin öljymaalauksia ja piirustuksia.
 
Opas Essi Helminen ja Emil Wikströmin silmäterä, jota hän ei koskaan kenellekään myynyt.
 
Asunnon portailta voi ihailla upeaa puutarhaa.
 
 
Ateljeen edessä oli kolme päärynäpuuta: Usko, Toivo ja Rakkaus, joista Toivo yhä kasvaa edessä keskellä.
 
Keveiden askelten kesää kaikille!
 
 
 
 
Rahasta ja journalismista

keskusteltiin Hallituskadulla


Puffeista, teksti- eli piilomainonnasta ja tuotesijoittelusta keskusteltiin toukokuun lopulla 2012 Pirkanmaan Journalistiyhdistyksen kokoustilassa Hallituskadulla.
Aihetta valottivat Tampereen talousalueen Yritysviestin päätoimittaja Kari Hannunen, joka kertoi pirkanmaalaiskokemuksistaan yrittäjänä ja toimittajana ja Julkisen sanan neuvoston valmisteleva sihteeri Ilkka Vänttinen, joka näytti monin päätösesimerkein, missä menee ”palvelujournalismin” ja teksti/piilomainonnan raja.
Kuulijoissa oli sekä PJY:n että Pirkanmaan freet -osaston jäseniä, minkä ilmiön edistymistä kummallakin puolella lämpimästi tervehditään. Kummankin yhdistyksen hallitukset ovat järjestäneet toisilleen tietoa tilaisuuksistaan, joihin kaikki Journalistiliiton jäsenet ovat tervetulleita.

 Kovaa

taistelua

Kari Hannunen on kerran kuukaudessa ilmestyvän Tampereen talousalueen Yritysviestin perustaja ja päätoimittaja. Kaikki toimittajatkaan eivät aina muista, että Pirkanmaalla on sekä yhdistys- että yrittäjäpohjainen yritysjulkaisu. Siksi Yritysviesti ja Pirkanmaan Yrittäjä herkästi sotketaan toisiinsa.
Yrittäjä ja toimittaja samassa persoonassa eivät aina vedä yhtä köyttä:
 Taistelu on kovaa , Hannunen kuvaa kahden roolinsa, toimittajan, mutta myös yrittäjän suhdetta ja jatkuvaa neuvonpitoa.
Puffien tekeminen on hänen mukaansa helppoa. Kun saa auton kokeiltavakseen, sen voi haluta seuraavanakin vuonna eikä siksi ainakaan pelkästään hauku tuotetta. Tulee houkutus myydäkin jutulla, mikä taas puolestaan söisi lehden päätuloa, ilmoituksia.
Puffattavan tuotteen omistajasta on saattanut tulla henkilökohtainen tuttu, jopa ystävä, mikä vaikeuttaa objektiivisuuden ja kriittisyyden tavoittamista.
Ilmoitus ja juttu ovat usein samassa lehden numerossa, mutta harvemmin sentään yhteen taitettu.
Kehnoutta ei Hannusen mielestä yleensä kuitenkaan tarvitse ylistää, kun Darwinin lain mukaan markkina tappaa automaattisesti huonoimmat.
 En tiedä, mutta arvelen, etteivät puffit häiritse lukijoita samoin kuin tekijöitä, hän kertoi.
Tekijällä on huolenaan puffin kätkentä, jotta kehtaisi laittaa nimensä jutun perään. Jo jonkin asiakkaan kuva on puffi, tai ainakin voidaan tulkita sellaiseksi. Myös poliittiset jutut voivat olla puffeja.
 Ovatko kaikki jutut puffeja jossain mielessä, Hannunen kysyi.

Tiedottajien määrä
moninkertaistunut
Tampereen yliopistossa on vuonna 2011 analysoitu välineitä ja haastateltu tekijöitä ja todettu, että jopa yli 40 prosenttia jutuista tulee tiedottajilta tai muilta toimituksen ulkopuolisilta tahoilta. Tiedottajien määrä on viime vuosikymmeninä moninkertaistunut eikä siis seurauksitta.
Ensimmäiset journalistin ohjeet tehtiin 1957 nimellä ”Etikettisäännöt Suomen sanomalehtimiehille”. Jo niiden mukaan ilmoitus ja juttu ovat eri asioita, mutta ensimmäinen varsinainen kielto tuli vasta 1983 ilmauksella ”piilomainonta on torjuttava”. Ohjeita on uusittu tiuhemmin kuin joka kymmenes vuosi. Nykyiset ovat vuodelta 2011. – Ympäristö ja tekniikka ovat muuttuneet, määrä on kasvanut ja rajoja haetaan mm. nettijulkaisuissa, Vänttinen kertoi.
Jos uudesta internetsivustosta kerrotaan mainitsematta, että sen ylläpitäjä on vaikkapa lääketehdas, on jouduttu hakoteille. Esimerkiksi tuotesijoittelun lainsäädäntö sijoittaa vain televisiota koskevaksi, vaikka viime aikoina on saatu esimerkkejä myös printtipuolen tuotesijoittelusta ja sen maininnoista.
Vaikka markkinointi ja kustantajat kävisivätkin kauppaa, jutunteon yhteyteen kaupankäynti ei kuulu. Puffin torjuntaan auttavat sekä kriittinen suhtautuminen että avoimuus: on tärkeää kertoa jutun tekemisen taustoista, Vänttinen mainitsi. Jos journalismin ja markkinoinnin raja hämärtyy, syödään uskottavuutta. Yleisöllä on oikeus odottaa, että markkinointi erotetaan journalismista.
Vänttisen mukaan esimerkiksi hintojen kertomisessa ei ole mitään ihmeellistä. Vaikkapa kameroista kiinnostuneille se on palveleva tieto.
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös on muuttanutkin journalismia. Esimerkiksi Helsingin Sanomista se lopetti Viikon löytö -nimisen palstan.
Vänttisen mukaan neuvostolle tehdyistä kanteluista noin viidennes koskee piilomainontaa. Käsittelyyn neuvosto ottaa noin kolmanneksen sille tehdyistä kanteluista.



Ilkka Vänttinen on työskennellyt Julkisen sanan neuvoston valmistelevana sihteerinä vuodesta 2005.
 

Kari Hannunen on Tampereen talousalueen Yritysviestin perustaja ja päätoimittaja ja samalla yrittäjä itsekin. Toimittaja ja yrittäjä hänessä käyvät jatkuvaa kamppailua, Hannunen kuvasi työtään.


-- 

 

 Ilkka Vänttinen kaivaa kuvia videotykistä ja Kari Hannunen näyttää päätoimittamaansa Yritysviestiä.

 

o   o   o

 
 
Pirkanmaan freet -osasto kokousti Tampereen Verkarannassa, oikealla kokouksen puheenjohtaja Kirsti Salonen ja hallituksen jäsenet Mia Hemming, Sinikka Tierna (uusi), Helena Kujala ja osaston pj. Marjatta Pöllänen. Kuva: Iita Kettunen.
 
 Vuosikokous laajensi
 
osaston hallitusta
Pirkanmaan freet -osaston vuosikokous maaliskuun viimeisenä keskiviikkona 28.3.2012 Verkarannassa Tampereen koskiytimessä päätti laajentaa hallitustaan, jotta saisi kontaktipintaa jäsenistöön, jolta puolestaan aiotaan jäsenkyselyllä udella tietoja siitä, millaista toimintaa eniten kaivattaisiin.
Hallituksessa jatkavat Juha Aaltonen, Terhi Friman, Mia Hemming, Iita Kettunen, Helena Kujala ja uusiksi valittiin Terhi Rannela, Sanna Sevänen ja Sinikka Tierna.
Kevään toimintaa näkyy yllä. Seminaari jutun ja puffin jyrkänteeltä on järjesteillä huhtikuun lopulle. Toiseksi alustajaksi on jo lupautunut Julkisen sanan neuvoston valmisteleva sihteeri Ilkka Vänttinen.
Hallituksen pitkäaikainen jäsen Olli Mäki luopui hallitustyöstä, vaan ei tilaisuuksiin osallistumisesta, kaikki tuumaavat.
 
 
Yliopistosta
kuoriutuu uutta
Pirkanmaan freet tutustuivat 3.11.2011 Tampereen yliopiston uuteen organisaatioon, toimittajakoulutuksen kuulumisiin ja kahden tamperelaisyliopiston yhteishankkeeseen BioMediTechiin, jonka johtaja Hannu Hanhijärvi kertoi mm. kuinka hankitaan miljoonia eli uuden hankkeen rahoitusta. Ainakaan ei sovi asettaa tavoitteita liian alas, vaan kansainväliseen kärkeen ja tutkimustiedon jatkokäyttöön.
Helsingin Sanomista tuttu
Heikki Hellman vaihtoi journalismin yliopistohallintoon toimittuaan mm. lahjoitusprofessorina täällä  ja kertoi viimeisten pääaineopiskelijoiden aloittaneen syksyllä 2011. Seuraava lukuvuosi on jo uutta myös viestinnän, median ja teatterin yksikössä, jossa opetus hoituu perusrahoituksella ja tutkimus ulkoisella. Uusia toimittajanalkuja valitaan vuosittain vain muutama kymmenen ja teatterilaisia sitäkin harvemmin, vain joka kolmas vuosi. Hakijamäärät sen sijaan ovat mahtavia.
Kaikkiaan talossa on noin 15 000 opiskelijaa ja vuosittain sinne hakee noin 16 000. Tampereelta valmistuneet ovat edelleen sijoittuneet hyvin työelämään.
  Aikalainen-lehden päätoimittaja Heikki Laurinolli ja työtoverinsa pitivät vieraistaan hyvän huolen, mistä olemme iloisia.
Vas. tilaisuutta järjestänyt Terhi Friman, oikealla Aikalaisen toimitusta.
 
Hannu Hanhijärvi johtaa uutta yhteistyöyksikköä.
 
Heikki Hellman ehti nopsaan nauttia kupillisen kahvia ennen kuin alkoi esitellä nykyistä toimittajakoulutusta.
 
 
Heikki Laurinolli päätoimittaa Aikalaista.
 
Professori Paavo Olavi Nieminen seisoo tässä yliopiston museohuoneessa, jossa voi katsoa myös entisajan korkeakoulutiedotuslehtiä. Tampereen yliopiston juuret ovat 1925 perustetussa kansalaiskorkeakoulussa, sittemmin yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, joka muutti Tampereelle 1960-luvun alussa.
 
 
 
ooo

 
Reijon puolesta marssittiin Helsingissä
 
Taistelu jatkuu
 
Luovan työn tekijöiden Reilun journalismin puolesta -mielenosoitus Helsingissä 7.9.2011 näytti mm. tältä. Pirkanmaan freet -osasto lähti bussilla Hgin Rautatientorille, josta marssittiin Mannerheimintien ja Sanomatalon kautta eduskuntatalon portaille ja ravintola Kaisaniemeen henkeä nostattamaan. Taistelua ei suinkaan vielä ole käyty, se on vasta julistettu!
Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen puhuu, vas. perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen ja Vasemmistoliiton Eila Tiainen.
 
Töölöä vähän kauempaakin tultiin.
 
 Sanoman väkeä oli seuraamassa marssia parvekkeilta.
 
 Sanoman ovella välitettiin kuvaa puolin ja toisin.
 
Reilun journalismin pelastusrengas päätyi sanomalaisillekin.
 Oranssi näkyy.
 
 Marjaana Malkamäki johdatti bussilastillista pirkanmaalaisia freelancereita Helsinkiin.
Marssille lähdössä vas. Marianna Laiho ja Iita Kettunen Tampereelta.
 
Suomen Journalistiliiton juristi Petri Savolainen, pelastusrengas ja toritilaisuuden juontaja Minkka Kontkanen kertoivat rengaslähetystöjen saamasta vastaanotosta mediataloissa.
 
 
Tukija.
 
Tässä heitä, jotka uhrasivat kesänsä mielenosoituspäivän järjestämiseen.
 
Tamperelaiset tapasivat idolinsa, tukija Anitta Ahosen Kaisaniemen ravintolan pihalla.
 
Kohtuuttomia sopimusehdotuksia tarjotaan
 Media muuttuu väistämättä julkaisualustojen sähköistyessä, mutta millaiseksi? Journalismia tehdään yhä useammin epäreiluin keinoin. Useat lehtitalot ja kustantajat vaativat free-journalisteja (valokuvaajia, toimittajia, kuvittajia, graafikoita) allekirjoittamaan kohtuuttomin ehdoin ladattuja sopimuksia, jotka takaavat kustantajalle usein rajattomat käyttö- ja tekijänoikeudet, vapauden muuntaa aineistoa ja julkaista sitä haluamissaan yhteyksissä - ilman erillistä korvausta tekijälle ja ilman että haastateltava/kuvattava tietää, mihin hänestä tehty materiaali päätyy. Ennen pitkää epäreilut ehdot yksipuolistavat sisältöjä ja kaventavat sananvapautta.

Jos et mielellään osta ahtaissa oloissa kasvaneen kanojen munia, miksi maksaisit epäreilusti tehdystä journalismista?

Mitä sinä voit tehdä?

* Allekirjoita adressi osoitteessa

http://www.adressit.com/vaadimme_reilua_journalismia

* Tykkää Pelastakaa Reijo -kampanjasivustosta Facebookissa, jossa voit myös osallistua keskusteluun:

http://fi-fi.facebook.com/pages/Pelastakaa-Reijo/238571662834219

*Vieraile kampanjasivustolla (mm. videoita, Anja Snellmanin ja Juha Itkosen novellit) osoitteessa

www.pelastakaareijo.fi

* Levitä tätä viestiä. Varsinkin alalle opiskelevien tulisi saada tietää, millaisin ehdoin journalismia tehdään. Kohtuuttomia sopimuksia allekirjoittavat ovat usein nuoria, jotka eivät tiedä riittävästi eivätkä osaa pitää puoliaan...

Kiitokset tuestasi!

Luovien alojen yrittäjiä painostetaan kohtuuttomiin avustajasopimuksiin kustantamojen ja media-alan suuryritysten taholta. Toivoisin huomiotanne toimintaan, jossa heikennetään vapaan journalismin sekä luovan alojen asemaa Suomessa. Tilanteen lähtökohtana toimii tehokas kiristys: "Allekirjoittakaa avustajasopimus tai ette saa enää töitä".
 
 TÄSTÄ ON KYSE:
1. Kustantamot vaativat heitä avustavilta toimittajilta, valokuvaajilta, kuvittajilta ja kielenkääntäjiltä sopimuksia, jotka määrittelevät luovan työn yleisiä käyttötapoja uudelleen yksityisyrittäjien ja pienyritysten asemaa hyväksikäyttäen.
 2. Sopimukset ovat kaikilta osin kohtuuttomia yksinyrittäjiä kohtaan ja varmistavat vain tilaajan yksipuolisen taloudellisen edun ja oikeudellisen suojan. Sopimukset kaatavat oikeudellisen vastuun yrittäjille, joilla ei ole enää vaikutusmahdollisuutta luovuttamansa aineiston käyttöön. 
3. Tasapuolista sopimista ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa, kun sopijaosapuolina ovat miljoonaliikevaihtoa tekevä julkaisijakonserni ja omaa toimeentuloaan hankkivat yksinyrittäjät, joilla ei ole laillista mahdollisuutta järjestyä ja neuvotella alan jatkuvuutta mahdollistavia toimintatapoja.  
 MITÄ KUSTANTAMOT VAATIVAT?
 Kaupallisten tekijänoikeuksien ja käyttöoikeuksien luovuttamista kertakorvausta vastaan. Journalistiseen yhteyteen tuotetun aineiston vapaata käyttöä markkinoinnissa ja jälleenmyyntioikeutta ilman erillistä markkinointikäyttöön suhteutuvaa korvausta tekijälle tai journalistisen sisällön kohteena olevien henkilöiden oikeudellista suojaa.
  • Tilaaja voi myydä valokuvaajan kuvia eteenpäin tai kustantamo voi julkaista toiseen käyttöyhteyteen tilattuja kuvituksia, sarja- tai pilakuvia tai artikkeleita vaikkapa kokoelmateoksina ilman eri korvausta tekijöille ja muokata lähes vapaasti kirjoittajien tuottamaa aineistoa.                                        Sopimusten allekirjoittaminen muuttaa yrittäjän arjen uhkapeliksi:                                   Tekijä on luovuttanut hallintamahdollisuutensa tekemäänsä työhön, mutta tarjottujen sopimuspaperien mukaan jää edelleen juridiseen vastuuseen työstään. Mikäli tilaajaosapuoli käyttää esimerkiksi kuvia asiattomasti ja suututtaa niissä esiintyneen henkilön, saa tekijä vastata korvausvaateisiin henkilökohtaisesti. Suomessakin tunnetaan kreikkalaisen Minas Karatzoglisin tapaus: kreikkalaismies raivostui saatuaan tietoonsa, että hänen kuvaansa oltiin käytetty jo kahdeksan vuoden ajan ruotsalaisen Lindahls-meijerin turkkilaisen jogurtin purkin kuvituksena. Oikeusjuttu johti noin 200 000 euron korvauksiin. Tällaisilta tilanteilta todennäköisesti vältyttäisiin, jos kuvaajat voisivat hallinnoida itse kuviaan ja kuvien sekä niissä esiintyvien henkilöiden korvauksista sovittaisiin tapauskohtaisesti.
 MIKSI TARJOTUT SOPIMUKSET HEIKENTÄVÄT TEKIJÖIDEN ASEMAA?
Tilanteessa ovat vastakkain yksittäiset yrittäjät ja suuryhtiöt. Tarjotut sopimukset eivät ole maalaisjärjellä ajatellen inhimillisiä tai kohtuullisia, vaan palvelevat maksimaalista tuottoa tilaajayrityksille. Se, mikä näyttää hyvältä yrityksen vuosikertomuksessa voi näyttää ikävältä inhimillisellä tasolla. 
Kreikkalaismies käy turkkilaisesta jogurttipurkin kyljessä, mutta onko oikein käyttää henkilöä tuotteen mainostamiseen ilman lupaa ja korvausta?  Sopimuksia laadittaessa ei ole ajateltu kerrannaisvaikutuksia tai paikalliset olot tuntevan tekijäkulttuurin rikkautta globalisoidun pankkikulttuurin sijaan. 
Sopimustilanteessa tilaajaosapuoli kiistää taloudellisen edun tavoittelun ja vetoaa vain sopimusten käytännöllisyyteen nykyisessä laajentuvassa julkaisuympäristössä.  Vastuu tekijää kohtaan kierretään perustelemalla tekijänoikeuksien hallintaa sopimusasioiden yksinkertaistamisena, vaikka tekijä- ja mallioikeuksien digitaalinen arkistoiminen tekijän luovuttamaan materiaaliin on ollut arkipäivää jo vuosien ajan ja mahdollistaisi näiden oikeudellisen valvonnan vaivattomasti.
 Julkaisijat perustelevat taloudellisia vaateitaan sillä, etteivät nyt kehittelyn alla olevat sähköiset sovellukset tuota tarpeeksi. Julkaisijoiden suhtautumista uusmedioiden sisällöntuottamiseen voi verrata uudisrakentamiseen, mistä lähtien talon rakennusmateriaalit pitäisi saada ilmaiseksi perusteluna, että talossa ei voida vielä asua?
MIKÄ SITTEN OLISI OIKEIN?
Luovien alojen ammattilaisille asianmukaisen korvauksen saaminen töiden käytöstä on elinehto, mutta myös tae ammatillisesta jatkuvuudesta. Hyvää työtä käytetään potentiaalisesti moneen kertaan, ja oikein käytettynä jokainen uusi käyttökerta tuottaa rahaa. On kai kohtuullista että työtä tehnyt saa tuloksesta oikeudenmukaisesti itselleen kuuluvan siivun?

Mitä tapahtuu  journalismille, mikäli vakituisesta työsuhteesta riippumattoman vapaan journalismin tekeminen tehdään taloudellisesti ja oikeudellisesti lähes mahdottomaksi?

Tässäkin on kyse reilusta kaupasta. Kaikille.


 Hei sinä, kirjaa ylityöt!
1. Ylityö on aikaa ja aika rahaa.
Jos teet joka viikko 2,5 tuntia ylitöitä, ansaitset ylitöillä 10 kuukaudessa noin kuukauden
lisäpalkan. Ylityökorvaus kuuluu myös sopimuspalkkaiselle.
2. Ylitöiden kirjaamisella turvaat työpaikkasi.
Työnantaja ei tiedä, kuinka paljon työntekijöitä tarvitaan, ellei se tiedä ylitöistä. Eikä se
tiedä ylitöistä, ellet kirjaa niitä ja vaadi niistä rahaa.
3. Ylityön kirjaaminen mahdollistaa uusia rekrytointeja.
Ylityö on työnantajalle niin kallista, että työnantajan kannattaa aika nopeasti palkata lisää
väkeä. Erityisesti pätkätyöntekijän etu on, että hän itse ja lähimmät kollegat kirjaavat
tarkasti ylityönsä.
4. Ylitöiden kirjaaminen on solidaarista.
Jos et kirjaa ylitöitäsi, työnantaja voi odottaa kaikkien pystyvän normaalityöajalla samoihin
suorituksiin.
5. Ylitöiden kirjaaminen edistää jaksamista.
Esimiehen velvollisuus on seurata ylityökirjauksia ja vahtia, ettei kukaan uuvu työn alle.
6. Ylitöissä ei ole häpeämistä.
Joskus työ vie kauemmin, joskus se sujuu nopeammin. Työpäivissä ja työtavoissa on eroja ja
saa ollakin.
7. Älä mahdollista työtoverisi irtisanomista tekemällä palkatta työtä.
Ylitöiden kirjaamisen pitäisi olla selviö erityisesti YT-uhan aikana.
Tiedäthän, että:
• ylityöhön on aina oltava esimiehen lupa
• ylityö edellyttää sopimista; siihen ei tarvitse
suostua.

 Tampereen paneeli

mietti riittääkö leipää

Riittääkö leipää -otsikolla Pirkanmaan freet keskustelivat 7.4.2011 tes-neuvottelujen alkuvaiheessa Tampereella eniten koulutuksesta, mutta myös yrittäjistä suhteessa palkansaajiin ja toimeentulon uusista muodoista.

Paneelissa olivat mukana toimittaja, yht.tri Pertti Julkunen Tampereelta, opiskelija Anu Kerttula tiedotusopin opiskelijoiden Vostok ry:stä Tampereen yliopistolta, lehtori Raisa Koivusalo ammattikorkeakoulu Haaga-Heliasta Helsingistä, tutkimusjohtaja Pentti Raittila Tampereen yliopistosta ja Suomen Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Juttuja kierrätetään omistuspohjaisesti entistä tehokkaammin julkaisujen välillä, vanhoja toimittajia poistetaan työmarkkinoilta ja nuorille tarjotaan pätkiä pysyvän työpaikan sijasta.

Vapaat toimittajat saattavat kasvattaa osuuttaan ammattiliitossamme jopa keskieurooppalaiseen tapaan puoleen medialiiton jäsenistöstä, Savolainen ounaili. Kovin terveeltä markkina ei vaikuta, kun yhtä työpaikkaa kohti on tuhat hakijaa ja samaan aikaan esimerkiksi  Yle on julkisuudessa ilmoittanut tarvitsevansa vain noin 20 toimittajaa vuotta kohti. Kaikkia eläkkeelle lähtijöitä ei korvata.

Koko Suomelle 200–300 toimittajaa vuodessa on liikaa mitoitettu, viestintäkoulutusta tutkinut Raittila arvioi. Koulutusta on tarjolla olletikin elokuva- ja audiovisuaalisella puolella jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin työtä. Työllistyminen ei kuitenkaan ole ainoa koulutusta luonnehtiva tai painottava asia. Yliopistotutkinto on alalla paras, mutta on hyvä, että toimittajuus on yhä ns. avoin ammatti eli kuka tahansa voi siihen ryhtyä eivätkä kaikki tule samasta putkesta, mikä johtaisi tylsyyteen. Maailmalla tapahtuu sitäkin, että lukijat työllistävät toimittajia rahoittamalla suoraan näiden lähtöä tapahtumapaikoille.

Keskustelija korostivat sitäkin, että toimittajan ammatti on todella kiehtova eikä toimittajan työtä olla viemässä täältä maapallon toiselle puolelle.

Opiskelija Anu Kerttula on iloinen siitä, että yliopisto-opiskelijoiden harjoittelu on rahallisesti tuettua eikä ilmaista harjoittelutyövoimaa käytetä hyväksi. Tästähän eivät kaikki media-alalla voi nauttia. Kerttula kertoi jo olevansa myös osa-aikainen yrittäjä, jolla on jo datanominkin tutkinto takanaan.

Tampereen yliopistossa, Stadiassa eli nykyisessä Metropolissa aiemmin ja nyt Haaga-Heliassa työskentelevän Raisa Koivusalon mielestä viestintää tarvitaan joka alalla, ei vain tekstitehtaissa. Hän kouluttaa opiskelijoita, joista tulee journalisti AMK -nimikettä käyttäviä. Liikakoulutusta on dramatisoitu hänen mielestään. Ammattiliittomme ajaa hänen mukaansa eniten ns. klassikkotoimittajan, siis toimituksessa työskentelevän asiaa. Miten se muuttuu, kun kenttä muuttuu? Freeihmisiä kyllä riittää, ammattitaitoa on korostettava, Koivusalo kertoi.

Savolaisen  mielestä yrittäjätoimittajat ja palkansaajat ovat samassa veneessä. Ansaitsemisen tilanne on takavuosiin verrattuna käänteinen. Nyt yrittäjä saa noin 65–70 prosenttia palkansaajan ansioista, ennen noin 30 prosenttia enemmän.

Monella vapaalla toimittajalla on kokemusta muustakin kuin toimitustyöstä. Pakkoyrittäjäksi ei kukaan itseään yleisössä tunnustautunut.

Pertti Julkunen painotti mm. sitä, että tekijänoikeudet eivät saisi olla betonia, vaan niitä on tulevaisuudessa muutettava. Myös yrittäjän käsite menee uusiksi, Julkunen sanoi.

Journalistiliiton pääjuristi Savolainen on nähnyt toimittajaelämää myös freelancerin näkökulmasta ennen tuloaan noin 8 000 jäsenen liittoon keväällä 1999. Nyt jäseniä on tästä tuplat eli kasvu on ollut suomalaisessa työmarkkinaelämässä ennätyksellistä eikä tule jatkumaan. Freejäseniä on nyt kaikkiaan  noin 16 000 jäsenestä noin 2 000. Yrittäjän rinnastaminen työntekijöihin on ajankohtaista, mutta on ratkaisematta, missä raja kulkee. Jäsenistö on nyt noin 60-prosenttisesti naisvaltainen.

Tiedonnälkäisille kerrottiin, että Journalismikritiikin vuosikirja julkaistaan huhtikuun puolivälin kieppeillä ja to 5.5. Haaga-Heliassa keskustellaan journalismiseminaarissa aiheesta Yleisö edellä? Lukijan ääni yltyy, miten vastaa toimitus. Tampereen yliopiston slevitys viestintäkoulutuksesta vuodelta 2006 on luettavissa verkosta osoitteesta http://www.uta.fi/jour/viest_ammatit/loprapverkkoversio.pdf

Vas. keskustelua johdattanut Pirkanmaan freet –osaston pj. Marjatta Pöllänen, Raisa Koivusalo, Pertti Julkunen, Anu Kerttula, Pentti Raittila ja Petri Savolainen. Kännykkäkuva: Juha Aaltonen.

 

Tampereen osasto

muotoili nimekseen

Pirkanmaan freet

Pirkanmaan freet on Freeyhdistyksen Tampereen seudun osaston uusi nimi.

Museokeskus Vapriikissa 10.2.2011 pidetty vuosikokous valitsi hallitukseen seuraavat jäsenet: Juha Aaltonen, Terhi Friman, Helena Kujala, Olli Mäki.  Varajäsenet ovat Mia Hemming ja Iita Kettunen. Puhetta johtaa Marjatta Pöllänen.
Tämän vuoden toimintasuunnitelmassa mainitaan mm. koulutusaikeista media-alan näkymät medianomikoulutuksen paineissa, terveyden ja sairauden rajat, toimittajan kaksoisrooli kuvaajana ja tekstintuottajana ja toimittajan ja kirjailijan töiden yhdistäminen. Punaisen ristin mediayhteistyöhanketta pietarilaiskollegojen kanssa jatketaan ja kuntavierailua pyritään järjestämään Lempäälän kanssa. Nicaraguan toimittajakoulutusta tuetaan ja rasisminvastaisen Rasmus-verkoston toimintaan osallistutaan.
Vapriikki valmistaa mm. maaliskuussa avattavaa amerikkalaisten naisten muotipukuja ja asusteita esittelevää näyttelyä ja toukokuussa avattavaa näyttelyä Luokaamme uusi maailma. Agitaatioposliinia Pietarista nähdään yhteistyössä Eremitaasin kanssa.

Pirkanmaan freet on nyt entisen Tampereen seudun osaston nimi. Yllä vas. Iita Kettunen ja oik. Mia Hemming, alla päinvastoin ja keskellä museokeskus Vapriikin näyttelypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemi, jolla oli painotuoreita esitteitä tästä keväästä.

 

Helena Kujala on työskennellyt osaston sihteerinä sen perustamisesta asti eli vuodesta 2005. Nyt hänen seuraajakseen valittiin kiertävä sihteeriys hallituksessa. Oikealta kurkistaa Kirsti Salonen.

 

 

Teekkareiden työmaalla

Marraskuun freetapaamisessa 2010 tutustuttiin Tampereen teknilliseen yliopistoon ja sen laitoksien hankkeisiin kuten kolmiulotteiseen televisioon, opiskelijoiden näkemyksiin tulevaisuuden energiaa säästävästä ja oma- ja kerrostaloasumista yhdistävästä asumisesta ja  mm. minimikodeista.

Rehtori Markku Kivikoski kertoi mm. talon kansainvälisyydestä: noin 10 000 opiskelijasta 1 300 on Suomen ulkopuolelta ja henkilöstöstäkin noin 300. Digitaalisuus, kestävä kehitys ja biotekniikka ovat päivän agendaa ja tietenkin paljon puhuttu säätiörahoitus. Viime vuoden varoista 96 miljoonaa euroa tuli valtion budjetista ja 58 miljoonaa täydentävänä rahoituksena.  Tänä vuonna talosta on valmistunut tuhat diplomi-insinööriä tai arkkitehtia aiempaa enemmän.

 

 Kalle Ahola ja kevyt, sileärenkainen kesäkeliajokki, jolla on päästy pitkälle vähällä polttoaineella. Ennätys on litralla 3 300 kilometriä.

 

Tampereen seudun freet saivat rautaisannoksen sekä työstä että kerhotoiminnasta Tampereen teknillisellä yliopistolla.

 Oikealla Kalle Ahola, Teemu Lehtonen ja Minna Leivo.

 

Sakari Tohmo ja kolmen vitriinin museo, jolle havitellaan lisätilaa.

Assistentti Anna Helamaa arkkitehtuurin laitokselta perehdytti opiskelijoiden visioihin minimikodeista, joilla energiaa säästyy ja yhdyskuntarakenne tiivistyy. Elämäntavat erilaistuvat ja materiasta tingitään vapaa-ajan hyväksi. Minimikodit tarkoittavat asuntoa, joka on säästeliäs niin tilankäytöltään kuin materiaalien- ja energiankulutukseltaan. Tavoitteena on pienentää asumisen ekologista jalanjälkeä ja etsiä uudenlaisia säästeliäitä ratkaisuja asumiseen, viihtyisyydestä tinkimättä. Arkkitehtuurin ylioppilas Noona Lappalainen kertoi, kuinka rakennus kerrospukeutuu energiatehokkaaksi. Hybriditalo vastaa vaikeaan haasteeseen, kun asukkaat haluavat sekä palvelujen ääreen että luontoa. Niissä kaikille on oma "piha" kerrostaloissakin. Jo asteen lämmöstä tinkimällä saa viiden prosentin säästön energiankulutuksessa. Yksinkertaisimmillaan puhutaan parvekkeiden lasittamisesta, mutta monipuolisemmin pienilmastovyöhykkeen muodostamisesta rakennuksen ympärille. Esimerkiksi julkisivuremontti voisi tuottaa uudenlaista, suoraan omaan asuntoon liittyvää sääolosuhteisiin sopeutuvaa asuttavaa tilaa rappukäytävän oheen tai kahden talon päätyjen väliin.

Yli 30 vuotta TTY:llä toiminut harrastekerho Remmi-team kehittää mahdollisimman vähän polttoainetta kuluttavaa ajoneuvoa. Ryhmä ottaa vuosittain osaa kilpailuihin, joissa ajetaan mahdollisimman pitkä matka mahdollisimman pienellä polttoaineen kulutuksella. Menestys on ollut mainio. Ajokkia esittelivät Kalle Ahola, Teemu Lehtonen, Minna Leivo ja Marjo-Riikka Kujala.

Mediatutkimuksen professori Artur Lugmayr kertoi ubimediasta, jolla viitataan tulevaisuuteen ja tarkoitetaan mediaympäristöjen sulautumista ihmisen luonnolliseen ympäristöön samalla tavoin kuin tekniikkaa jo sulautetaan huomaamattomasti rakennuksiin.  Lugmayr visioi myös biologisesta mediasta. Tutkimusapulainen Jyrki Häyrynen signaalinkäsittelyn laitokselta näytti 3D-television laboratoriossa television tulevaisuutta, mm. pikseleistä vokseleihin ja holograafisiin näyttöihin kääntyvää kehitystä ja arveli, että lähiöasujat se saavuttaa alle 20 vuoden kuluessa, vaikka nyt ilman laseja katseltavien ja tereäväpiirtotasoisten laitteiden hinnat eivät vielä ole kilpailukykyisiä kuten eivät rannetelevisiotkaan, vaikka ne jo keksintöinä ovat olemassa. Myös laseja kokeiltiin.

Nuori ja pieni ovat laatusanoja teekkarimuseosta, jota esitteli museovastaava Sakari Tohmo. Vuonna 2007 alkunsa saanut kolmen vitriinin laitos vie mm. lakittamaan Wäinö Aaltosen patsasta.

 

Logistiikkakeskuksesta

katastrofialueille

Avustuspaketti kuin palapeli

 

Katastrofiyksikköön tarvitaan muutakin kuin lääkkeitä. Logistiikkakeskus sijaitsee vanhassa ammustehtaassa.

Toimittajan työssä kannattaa tarkistaa, kirjoittaako Punaisen Ristin sairaalasta vai terveysasemasta. Niillä on isokin ero, sillä sairaala palvelee peräti noin 250 000 ihmistä ja asema noin 20 000. Koko ja tarpeet ovat sen mukaiset.
Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskus Tampereen Kalkussa on paikka, jossa alkaa tajuta, ettei kaikki apu ole lääketieteellistä. Näin kävi myös Tampereen seudun freeosaston tutustujille lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona 2010.


Terveydenhuollon henkilöstön lisäksi tarvitaan esimerkiksi kuljettamisen, hallinnon, tietotekniikan tai vaikkapa sähkön ammattilaisia.
Katastrofeissa asetutaan tyypillisesti esimerkiksi urheilukentälle, jolla ei ole sortumavaaraa ja jonne aletaan toimittaa sähköä ja vettä.
– Jos terveysasema lähtee, se merkitsee 15 henkilöä, joita puolet on terveydenhuollon ihmisiä. Sairaalaa varten täältä Suomesta voi lähteä 40–50 henkeä, joista noin puolet on hoitohenkilökuntaa ensimmäisessä rotaatiossa, projektisuunnittelija Outi Amanor kertoo.
Sairaala tarvitsee myös paikallisia päiväpalkkalaisia parisensataa. Vähitellen Punaisen Ristin väki vaihtuu muutenkin paikallisiin hallintoa myöten.
Alkuaan SAKO:n ammustehdas, jonka tiloja on puolisentoista vuotta sitten laajennettu, sisältää aputavaraa sairaalasta rautakankiin ja kirveisiin, kompressoreista autoklaaveihin ja toimistotarvikkeisiin, vaatteisiin ja huopiin ja kaikkeen siltä väliltä paitsi ruokaa. Sitä hankitaan mahdollisimman läheltä kohteita.
Ammustehdas lahjoitettiin Punaiselle Ristille 1950-luvulla. Aluksi sitä vuokrattiin mm. Nokian Renkaiden varastoksi. 1970-luvulla täällä valmistettiin telttoja myös kansainvälisen Punaisen Ristin käyttöön. Rakennus on upotettu Mustavuoren kallion sisään aivan laskettelurinteen kylkeen.
Nopeat katastrofiyksiköt (ERU – Emergency Response Unit) ja evakuointiyksikkö ovat lähtövalmiina esimerkiksi nopeaan omien pelastukseen, samoin muutama sata kesätelttaa ja viitisensataa sänkyä, joita yhteen sairaalaan menee 160.
Mielijohteesta tai uutisen perästä täältä ei lähdetä, vaan organisoidusti katastrofin kokeneen maan Punaisen Ristin pyynnöstä ja kansainvälisen hyväksynnän jälkeen. On myös kahdenkeskistä vaateapua.
– Usein kohdemaassa menee heti tajuta katastrofin laajuus, Kalkussa monenlaisia tehtäviä hoitava projektisihteeri Outi Amanor kertoo.
Ensin lähetetään info, sitten hälytys.
– Lähtövalmius merkitsee sitä, että saman päivän aikana ollaan valmiita lähtemään. Tämä tarkoittaa, että työnantajan kanssa on jo sovittu, kuka ottaa tiedon vastaan ja myöntää loman ja hoitaa sijaisen, Outi Amanor kertoo.
Vaatteiden laatua suomalaiset lahjoittajat eivät vielä tarkemmin ajattele, sillä jopa 40 prosenttia lahjoituksista ei täytä yksinkertaisen ohjeen vaatimusta: ehjää ja puhdasta. Kalkussa vaatteita lajitellaan kuten myös Joensuussa ja Porissa mm. vuodenajan, käyttäjän sukupuolen ja iän mukaan. Häkkeihin kootaan esimerkiksi miesten talvitakkeja tai alle kouluikäisten kesähousuja jne.

Outi Amanorin mukaan kannattaa miettiä kokemustaan ja kielitaitoaan sekä lukea hakemuslomaketta, jos kansainvälinen avustustehtävä kiinnostaa. Kirveistä ja rautakangista on hyötyä siinä missä ammattitaidostakin.

Ennätysmäärä
lähtijöitä

Outi Amanorin mukaan tämä vuosi on ennätyksellinen.
– Pelkästään tämän vuoden aikana lokakuun alkuun mennessä Suomi on lähettänyt katastrofialueille noin 200 kansalaistaan monenkirjaviin tehtäviin, myös toimittajiksi ja tiedottajiksi.
Toimittajista Haitin ensimmäinen SPR:n lähettämä oli Aamu-tv:ssa työskennellyt Noora Kero. Toimittajille on tarjolla myös kansainvälisten internetsivujen toimittamista Budapestissa.
Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen on julkaissut SPR:n vapaaehtoisista kirjan Hiljaiset auttajat – suomalaista katastrofityötä Turkin sodasta Haitiin.
Outi Amanor osaa kertoa, kuka katastrofityön tehtäviin kelpuutetaan:
– Ammattitaitoa ja työkokemusta pitää olla vähintään 3–5 vuotta. Punaisen Ristin tuntemus ja toiminta kotimaassa ovat eduksi. Hyvä englanninkielen taito tarvitaan, muut kielet ovat eduksi, samoin kokemus työskentelystä ulkomailla.
Jos vapaaehtoinen avustustyö kiinnostaa, Amanorilla on alkuohje:
– Punaisen Ristin nettisivuilta löytyy kahdeksansivuinen hakemuslomake avustustyöntekijöiden peruskurssille. Hakijoita on muutama sata per vuosi, kurssille otetaan 20 suomalaista ja muutamia ulkomaalaisia. Peruskurssi kestää viikon. Tämän jälkeen on lukuisia lisäkursseja erikoistumiseen.

Logistiikkakeskus lähettää mm.
– sairaaloita ja klinikoita eli terveysasemia kaikkine tarvikkeineen lääkkeistä sähköjohtoihin
– huopia
– vaatteita

 

 

Kevätretki Mänttä-Vilppulan

paperi- ja kuvataidekaupunkiin

pursui kulttuuria – paljon jäi näkemättäkin


 

 Terhi Friman ja Olli Mäki.

 

 

Honkahovin piha on tyylikäs ilmestys kuten ennen sotia valmistunut rakennuskin.

 

 

 Kuvataiteilija Riitta Rönkkö kertoi töistään Honkahovissa.

 

 Honkahovi on valmis näyttelykesään.

 

 Tuula Anttosen töittä oli ensimmäisten joukossa esillä Mäntän kuvataideviikkojen valmistelussa.

 

 

 Katajamäellä kelpaa katsella maisemia korkealta kalliolta, joka on aivan pihan tuntumassa.

 

 Huovuttaja Kauhanen asuu Katajamäessä vuoden ympäri. Hänellä on talossa myös ateljee. Ovenkarmit muistuttavat jugendista, jonka tyyliseksi Lybeck-niminen lääkäri parantolansa alun perin suunnitteli. Katajamäki on toiminut myös Vilppulan vanhainkotina.


Tampereen seudun freeosasto retkeili Mänttään toukokuun viimeisenä keskiviikkkona 2010  ja näki paljon kuvataidetta, koki työhönottohaastattelun vuodelta 1951 ja vierailipa vielä Tammikoskella Katajamäen yhteisössä kevättä kuuntelemassa.

Kiitämme olletikin kulttuuria ja työväenopistoa johtavaa Pekka Sairasta, näyttelyjä suunnittelevaa ja erinomaista opasta Tarja "Signe Stork" Haikaraa, kesän suurta kuvataidenäyttelyä rakentanutta Veikko Halmetojaa, Honkahovia pitävää Sampo Linkonevaa ja monia muita hyvinvoinnistamme huolehtineita!

Mänttä-Vilppulasta jäi kesäinen, kulttuurimyönteinen mielikuva, vaikka lieneekin väärin väittää, että paperinteko olisi jo takana, sillä viitisensataa ihmistä vielä saa siitä elantonsa tässä Ylä-Pirkanmaan kaupungissa.

Kotiin palatessa pistäydyimme vielä Katajamäen yhteisöön tutustumassa.  Kaarina Porkkala ja Kirsti Kauhanen kertoivat talon monipuolisesta historiasta ja tästä päivästä.

 

Hallitus päätti ryhtyä tukemaan

kummihanketta

Tampereen seudun freeosaston hallitus on päättänyt ryhtyä tukemaan kummivaroin  Nicaraguassa journalistia tai sellaiseksi opiskelevaa. Näin päätettiin toukokuun lopulla 2010. Summa on sata euroa vuodessa.

Maaliskuun hallituksen kokoukseen osallistuivat myös vapaa toimittaja Kimmo Lehtonen Kotkasta ja Vikesistä eli Viestintä ja kehitys -säätiöstä sekä toimittajakouluttaja Shirlene Green Nicaraguasta.

Vuosikokouksen päätöksen mukaan keskusteltiin mahdollisuudesta ryhtyä jonkin journalistin tai sellaiseksi opiskelevan kummiksi. Puheenjohtaja Marjatta Pöllänen oli ottanut yhteyttä Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin Marjut Helmiseen, joka suositteli Kimmo Lehtosen tapaamista. Suomalainen vapaa toimittaja Lehtonen Kotkasta on työskennellyt mm. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan tiedotustehtävissä kymmenkunta vuotta ja tehnyt Kumppani-lehteäkin kolmisen vuotta. Hän kertoi Juha Rekolan Viestintä ja kehitys -säätiöstä Vikesistä ottaneen yhteyttä ja kyselleen, löytyisikö Nicaraguasta hankkeita, kun Kepa oli jättänyt maan pois omasta toiminnastaan.
Managuan yliopistossa kielitieteitä ja viestintää opiskellut Shirlene Green esitteli pohjoisen Nicaraguan hanketta, jossa Vikes on mukana Suomen ulkoministeriön varoin ja joka ensimmäisen kolmen vuoden jakson jälkeen on nyt aloittamassa toista jaksoa vuoden 2010 syksystä.

Shirlene Green on käytännössä vetänyt työtä, jota Vikesin tiedotuksessa on summia mainitsematta luonnehdittu seuraavasti: ” Nicaraguassa erinomaisesti menestynyt Karibianmeren alueen freelancereiden verkoston tukihanke sai kahden vuoden jatkorahoituksen.” (http://vikes.fi/ 25.3.2010)

Vikes kertoo vuosibudjettinsa olevan noin puoli miljoonaa euroa, josta Suomen ulkoministeriö maksaa 85 prosenttia.

Nicaraguan pohjoisosissa Karibianmeren rannikolla on tuettu suomalaisvaroin vapaiden toimittajien koulutusta alkaen televisio- ja radiotoimittamisesta jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei painotuotteilla ole eurooppalaista asemaa sikäläisessä tiedonvälityksessä. Noin kuuden miljoonan asukkaan maassa ilmestyy lähinnä kaksi valtakunnallista sanomalehteä, La Prensa ja El Nuevo Diario, Lehtonen kertoi. Asutuksen kolmannes on Managuassa.

Ensimmäiseksi kartoitettiin sikäläisten ammattilaisten elämäntilanne, ansiot ja mitä puuttuu. Vastaukseksi jälkimmäiseen saatiin tietää, että puuttuu jokseenkin kaikkea varsinkin maan autonomisilta, vaikeakulkuisilta ja vähemmistöjen kansoittamilta pohjoisosilta, jotka ovat niin eristyksissä, ettei esimerkiksi maantieliikenne onnistu, vaan täytyy käyttää lentoja. Tämäkin taas tekee avustamisen niin kalliiksi, että kehitysyhteistyön ammattilaiset ovat pitäneet alueen avustamista liian tehottomana ja luopuneet sikäläisistä hankkeista. Osa journalisteista työskentelee paikallisissa pienissä televisiokanavissa, osa kansallisten kanavien kirjeenvaihtajina. Palkkiot ovat pieniä, työtä on paljon, mutta sillä ei hanki tuloja. Järjestäytyminen on heikkoa, edes toimittajaliitto ei käytännössä toimi ja poliittisia ristiriitoja on runsaasti.

Ensimmäisenä vuonna 2007 koulutettiin noin 30 tv-toimittajaa ja seuraavana noin 30 radiotoimittajaa mm. käsikirjoitustyöpajoin ja asiantuntija-avulla, jota on antanut Yleisradion toimittaja Pertti Pesonen. Uraccanin yliopistosta taas on saatu toimintatiloja.
Nyt on aika analysoida, mikä on paras tapa edetä ja pyrittävä löytämään uutta, Lehtonen ja Green kertoivat. Lehtosen mukaan Nicaraguassa on käytetty kaikkiaan noin 40 000 euroa suomalaisvaroja. Hallintokuluja on pyritty pitämään mahdollisimman pieninä.

Toimittajat ovat Nicaraguassa perustaneet osuuskuntia. Seitsemän toimittajan paikalliskanava on onnistunut toimimaan toista vuotta ja Bluefieldsissa on tuotantoyhtiö. Kun journalistinen taso paranee, ilmoittajatkin tukevat toimintaa paremmin.

Keskustelussa kävi ilmi, että opettajia tarvitaan opettamaan edelleen opettajiksi ryhtyviä, koska ammattitaitoa puuttuu joka taholta.Tampereen osaston hallituksen jäsen Iita Kettunen ehdotti yhtä kohdehenkilöä koulutettavaksi, jotta tämä voisi edelleen kouluttaa muita ja sitoutuisi hankkeeseen 1–2 vuodeksi oman koulutuksensa jälkeenkin. Keskustelussa päädyttiin kannattamaan yhden opettajaksi aikovan ammattitaidon kohentamista.

Suomalaistoimittajat voisivat halutessaan tukea Suomen ulkoministeriön rahoittamaa toimittajakoulutusta pohjois-Nicaraguassa. Tampereen osasto neuvottelee Viestintä ja kehitys -säätiön kanssa tukimuodosta. Kuvat: Vikes.


 

Mitä friikkuja?

Pirkanmaan freet -ammattiosasto (pirkanmaanfreet.webs.com) koostuu noin 70 pirkanmaalaisesta vapaasta toimittajasta, lehtikuvaajasta tai esimerkiksi kääntäjästä, jotka kuuluvat Suomen Journalistiliittoon (journalistiliitto.fi) ja sen Suomen freelance-journalistit ry:hyn (freet.fi).

Osasto järjestää jäsenilleen ammattiin liittyvää koulutusta, keskustelutilaisuuksia ja virkistystapahtumia. Yhdistys pyrkii myös tiivistämään yhteistyötään Pirkanmaan Journalistit ry:n PJY:n (pjy.fi) kanssa. Sen toimistolla Tamperen Hallituskadulla järjestetään usein myös vapaiden toimittajien iltoja. Yhteistyössä PJY:n kanssa kutsutaan alustajia myös Pressiklubin tapahtumiin.

 

OTAPA YHTEYTTÄ

Pirkanmaan freet -osaston puheenjohtaja on toimittaja Marjatta Pöllänen 050 552 0472        Kangasalta. Hallitukseen kuuluvat myös toimittajat Juha Aaltonen, Terhi Friman, Mia Hemming, Iita Kettunen, Helena Kujala jaTerhi Rannela, varalla Sanna Sevänen ja Mari Valkonen. Tässä heidän sähköpostiosoitteensa: iitak(ät-merkki)saunalahti.fi, mia.hemming(ät)gmail.com, Terhi.friman(ät)pispala.net, Helena.kujala(ät)nettikirje.fi, marjatta.pollanen(ät)kolumbus.fi, juha.aaltonen(ät)pispala.netterhi.rannela(ät)gmail.com, anu_kylven(ät)hotmail.com

Freeasiamies Helsingissä on Jukka Väyrynen, yhdistys(ät)freet.fi

Ota yhteyttä, ehdota, purnaa ja tule tekemään yhteisöä, jonka jäsen olet!

 

 Pirkanmaan freet